Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2017

Flamingo Spa

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Tyttäreni täyttää yhdeksän ja yksi hänen synttärilahjatoiveistaan olisi, että pääsisi ystävänsä kanssa viettämään lomapäivää Flamingo Spa:han. Ensin kylpylään, sitten syömään.

Toive on mielestäni kiva, kohtuuhintainen ja mikä parasta: se on myös ns. aineeton lahja. Ongelma on kuitenkin siinä, että toivetta ei voida toteuttaa. Flamingo on tiedotteessaan kertonut, että:

”Liikuntarajoitteisen henkilön osalta on huomioitava myös, että hygieniasyistä ei oman pyörätuolin – kuten ei myöskään lastenrattaiden tai rollaattoreiden – tuominen tiloihimme ole mahdollista. Lainattavissa on kaksi pyörätuolia vesipuistokäyttöön, joita ei valitettavasti voi ennakkoon varata. Ne luovutetaan käyttöön saapumisjärjestyksessä vastaanotostamme.”

Tyttäreni on vaikeasti lihassairas ja myös melko pienikokoinen. Nämä lainattavissa olevat pyörätuolit ovat niin suuria, että hän humpsahtaa niistä alas välittömästi. Turvallisuussyistä en myöskään halua enkä uskalla häntä kantaa joka paikkaan. Hän käy uimaterapiassa, ja kaupungin uimahalleissa on ihan ok, että hän tulee uimaan omalla SISÄkäyttöön tarkoitetulla pyörätuolilla, jonka renkaat vielä huuhdellaan ennen allasalueelle menoa. Sama ei onnistu Flamingossa.

Eivätkä Flamingon rajoitteet tähän lopu. Uusimmassa tiedotteessaan he kertovat, että heillä on ETU, joka tarkoittaa sitä, että mm. eläkeläiset ja työttömät sekä ”Vammaisavustajat” pääsevät uimaan maksutta keskellä arkipäivää. Minun on kovin vaikea ymmärtää, että vaikeasti liikuntavammaisen tyttäreni liikkumisen mahdollistava tekijä on mikään etu – se on välttämättömyys, ei etu. Yleensä avustajalla on vapaa pääsy lähes kaikkialle, olipa kyseessä Linnanmäki, kaupungin uimahalli tai VR. Yksityistä toimijaa, kuten Flamingoa, tämä ei tietenkään velvoita, mutta asenteesta maksut kertovat sitäkin enemmän.

Asiaa Flamingosta tiedusteltuamme saimme tällaisen lisäselvityksen asiaan:
”Vuosien varrella olemme huomanneet, että monesti kaikkein kiireisimpään aikaan tultaessa Vesipuisto- tai Kylpyläkokemus ei henkilökohtaista avustajaa tarvitsevalle ole välttämättä ollut kaikelta osin miellyttävä”.

En tiedä, kenelle on miellyttävää olla alasti 100 muun ihmisen kanssa pienessä, kosteassa tilassa? Millä oikeudella Flamingo tekee tällaisia päätöksiä liikuntavammaisten puolesta? Mielestäni tämä kuulostaa kyllä paljon enemmän siltä, että vammaiset halutaan pitää pois Flamginosta kiireiseen aikaan? Eihän vammaiset tai heidän vanhempansa töissäkäyviä, muuten tavallisia ihmisiä voi olla, eihän?

Jäin miettimään, miten kerron tyttärelleni ja hänen kavereilleen, että heidän on mietittävä uusi suunnitelma. En tiedä, miten kerron hänelle, että vammaisuus on vielä yrityksiä pyörittävien, ”tavallisten” aikuisten ihmisten silmissä niin pelottava asia, että tällaisia rajoitteita tehdään. Ehkä en kerro, ehkä mieluummin otan itselleni taakaksi sen, että olen ”tyhmä äiti” kun en päästä lastani vesipuistoon. Tyhmä äiti kun on ehkä kuitenkin paremmin ymmärrettävissä kuin se, että ei vammansa takia kelpaisi muiden joukkoon.

Leijonaemot ry:n viesti: Leijonaemot ry on huolissaan siitä, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten tasa-arvo ja oikeus tavalliseen elämään eivät toteudu, jos heillä ei ole mahdollisuutta käyttää tarvitsemiaan apuvälineitä eikä avustajaa.

 

7 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemot ry, Pia

Green Care Leijonaemojen tämän vuoden teema

Kirjoittaja: Leijonaemot ry:n hallituksen puheenjohtaja Mirva Salonen

Erityislasten vanhemmat ovat suuressa vaarassa voida huonosti. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten perheillä suuria toimeentulo-ongelmia, pahoinvointia ja suuri riski syrjäytymiseen. Stressin läsnäolo erityislapsiperheen elämässä on ilman tutkimuksiakin selvää. Stressi sairastuttaa ja pistää ihmisen voimaan huonosti. Emme useinkaan voi vaikuttaa kaikkiin elämän tilanteisiin, kuten lapsen terveydentilan heikkenemiseen tai kehitysvammaisen lapsen kehityksen hitauteen. On kuitenkin paljon asioita, joihin jokainen voi vaikuttaa ja siten parantaa omaa hyvinvointia ja jaksamista raskaassa arjessa. Esimerkiksi omaa stressitilaa voi vähentää useilla tavoilla. Kiinnittämällä huomio omaan hyvinvointiin, pystymme myös olemaan parempia ja jaksavampia vanhempia lapsillemme.

Liikunnasta hyvinvointia
Leijonaemot ry:n viime vuoden teemana oli liikunta ja hyvinvointi. Liikunnalla on tutkimusten mukaan kiistatta positiivinen vaikutus terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen. Liikunta poistaa ahdistusta ja masennusta, auttaa paniikkihäiriöpotilaita, psykoosipotilaita sekä päihdepotilaita fyysisissä oireissa. Yhdessä muiden hoitokeinojen kanssa, liikunta on erinomainen hoitomuoto masennusta sairastavalle henkilölle. Liikunta keskeyttää masennusajatuksia, kääntää ajatuksia pois negatiivisista tunteista ja antaa sosiaalista tukea, jos sitä harrastetaan ryhmissä.

Fyysinen aktiivisuus lisää hyvinvointia ja liikunnalla on saatu hyviä tuloksia myös pitkittyneen kivun hoidossa. Liikunta vaikuttaa myönteisesti rasva-, sokeri ja insuliiniaineenvaihduntaan, hengitykseen ja hapenottokykyyn sekä sydän- ja verenkiertoelimistöön. Liikunta lisää voimaa, tasapainoa ja koordinaatiota sekä kohentaa ryhtiä. Liikuntaa kannattaa harrastaa, vaikka nivelissä tuntuisi kohtuullista kipua. Jo pienikin määrä arkiliikuntaa tuo myönteisiä vaikutuksia. Kohtuukuormittavaa kestävyysliikuntaa (esimerkiksi kävelyä) suositellaan vähintään 2,5 tuntia viikossa, mieluiten puoli tuntia päivässä. Tämä päivittäisen puolituntisen voi yhdistää arkiliikkumiseen esimerkiksi jäämällä muutamaa pysäkkiä aikaisemmin ja kävelemällä loppumatkan tai käymällä kaupassa kävellen. Tärkeää on kuitenkin valita itselleen juuri sellainen liikuntamuoto, joka tuottaa itselle iloa. Silloin sitä harrastaa varmimmin.

Yhdessä toisten kanssa liikkuminen parantaa hyvinvointia myös sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tähän on myös Leijonaemojen toiminnassa pyritty. Liikuntaa on harjoitettu VV-päivissä ja VV-viikonlopuissa. Toteutimme viime vuonna myös Kunnossa kaiken ikää -rahoituksella liikuntapainotteista vertaisryhmätoimintaa. Tästä jäi mukavat kokemukset, ja ei ole estettä sille, että ryhmiä jatkettaisiin vapaamuotoisella tasolla.

Green Caresta voimaa
Luontokokemukset ja kosketus ympäristöön liikunnan yhteydessä vaikuttavat aistikokemuksiin ja tuovat hyvää oloa. Tästä päästäänkin seuraavan vuoden teemaan, Green Careen. Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämälaatua. Green caren peruselementtejä ovat luonto, toiminta ja yhteisöllisyys. Eri ammattialan osaamisen mukaisesti käytetään monia erilaisia eläin- ja luontoavusteisuuden menetelmiä. Näitä ovat muun muassa luonto- tai viherympäristön käyttö, maatilatoiminta, ratsastusterapia, puutarhaterapia ja -toiminta ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Toimintaa harjoitetaan tavoitteellisesti, vastuullisesti sekä ammatillisesti. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät muun muassa luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Toiminta sijoittuu usein luonnonympäristöön tai maatilalle, mutta luonnon elementtejä voidaan tuoda myös kaupunki- ja laitosympäristöön.

Luonnon monipuolisista hyvinvointivaikutuksista ollaan tultu tietoisimmiksi uusien tutkimusten avulla. Skotlantilainen tutkimus osoitti, kuinka se aivojen alue, joka kytketään depressiivisiin ja negatiivisiin ajatuksiin, ei aktivoidu luonnossa. Luonto palauttaa stressistä ja sillä on todettu useissa tutkimuksissa positiivisia fysiologisia vaikutuksia. Päivittäinen 20 minuutin oleskelu luonnossa alentaa verenpainetta ja kohottaa elinvoimaisuuden tunnetta. Fysiologinen toipuminen alkaa luontoympäristössä jo 5-7 minuutissa. Mieliala kohenee 20 minuutissa ja tarkkaavaisuuden elpyminen alkaa 40 minuutin kuluttua. Japanissa lääkärit määräävät jo reseptejä metsäkylpyihin. Voisimme ottaa tästä koppia ilman lääkäriä. Meistä jokainen voi etsiä oman voimapaikkansa omasta lähimetsästä tai -puistosta ja käydä siellä aina tarpeen tullen kylpemässä itsemme hyvinvoivaksi.

Tänä vuonna Leijonaemot ry hyödyntää tapahtumissaan Green Care -menetelmiä ja luontoa monin eri tavoin. Järjestämme perustoiminnan lisäksi muun muassa useille paikkakunnille villiyrtti- ja sienestysopastukset ja mahdollisuuden kaupunkiviljelyyn esim. viljelypalstoilla. Mikäli olet halukas näissä tapahtumissa toimimaan vapaaehtoisena, aloittamaan yhteisviljelyn tai koordinoimaan sitä paikkakunnallasi, ota yhteyttä Leijonaemot ry:n toimistoon. Syksyllä teemme lisäksi yön yli kestävän Leijonaemot-vaelluksen Pirkanmaalla kansallispuistossa, jossa tulemme yöpymään laavulla tähtitaivaan alla.

Toivotan kaikille hyvinvointia tähän vuoteen! Nautitaan koko vuosi luonnosta ja sen antimista! Haastan teidät, kaikki erityislasten vanhemmat, kirjoittamaan Leijonaemojen blogiin luonnon ja eläinten hyvinvointivaikutuksista.2017-green-care_big_office

Jätä kommentti

by | 18.1.2017 · 9:46 am

Onko tämä totta

Kirjoittaja: Leijonaemo

Ristiriitainen on se tunne kun pää leijuisi pilvissä onnen hurmiossa, mutta jaloissa painaa ankkuri yhä syvemmälle pohjaan.

Et tiedä kuinka suhtautua, kumman tunteen antaa viedä.

Elämä ilman diagnoosia on raskasta ja kuluttavaa, pelko kolkuttaa liian lähellä koko ajan. Mutta mukana kulkee myös toivo, toivo siitä että kaikkeen löytyisi järkevä, mitätönkin selitys.

Ei tullut taaskaan vuoden äiti palkintoa, huomaan miettiväni kun kuvaan lastani jonkin tuntemattoman sairauden kourissa.

Huomaan itkeväni kun en löydä kuin yhden ihan tavallisen videon lapsista.

Oirepäiväkirjaan taas kirjaan, lasken ja mittaan. Katson ja vertaan kuvia, kuuntelen videoilla kuuluvaa puhetta, etsin ajankohtaa milloin oireet pahenivat. Teen tausta työtä lääkärikäyntiä varten.

Lääkärikäynti ainakin meidän kohdalla aiheuttaa lisälyöntejä äidille, valmistaudun näihin kuin suurimpiinkin taisteluihin.

Selvitän, varmistan, kuvaan, kirjaan, todistan sanani, ja pidän pentuni puolen. Kahden ja puolen vuoden aikana suhtautuminen terveydenhuollon ammattilaisiin on muuttunut varautuneeksi. Joskus epätoivo on läsnä, kun vastuuta ottavaa lääkäriä ei tahdo löytyä mistään, vastuu siirretään aina seuraavalle taholle kun tietämys ei tunnu riittävän asian ratkaisuun.

Syksyn aikana olemme asteittain päässeet lähemmäs mahdollista diagnoosia. Olen tavannut vihdoin oikeita tahoja, kertonut ääneen omasta epävarmuudesta lääkäreitä kohtaan. Ja saanut huomata aitoa välittämistä myös hoitavien tahojen puolelta, luottamus on palannut ,vihdoinkin.

Pakkaan laukun ja lähden matkalle kohti tuntematonta. Valmistaudun kaikkeen mahdolliseen, en uskalla toivoa liikoja, vaan otan mukaani vain avoimen mielen.

Tapaan ihmisen joka pitää kädessään paperi nippua, tietoja minun pennustani. Hän on lukenut ne, ja haluaa tutkia pienen pentuni. Hän kertoo, että on tavannut vastaavia tapauksia. Lause kuulostaa korvissani juhlasinfonialta, onko tämä edes totta?

Hänellä on suunnitelma, hän haluaa ottaa vastuun ja selvittää tämän.

Selaan kotiin päästyä papereita ja huomaan uuden koodin listassa, se on nyt siinä.

Se ratkaiseva tekijä, joka määrää nyt tahdin. Meillä on nyt suunta, ja se tuo lohtua tulevaan.

Mieletön on voima pienen numeroyhdistelmän, samaan aikaan se antaa luvan iloita ja surra.

Tällä hetkellä annan itselleni luvan iloita, tulipa mitä tahansa me selvitään siitä.

On ilo huomata kuinka tämän maan terveydenhuolto parhaimmillaan toimii, kun palaset vihdoin alkavat löytää paikkansa.

Positiivisella mielellä kohti tulevaa kevättä, kumpa se toisi mukanaan paljon valoa pimeyteen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Leijonanpentu Elinan kirjoitus

Kirjoittaja: Elina Vepsäläinen*

Leijonaemojen blogissa julkaistaan pääasiassa erityislasten vanhempien kirjoituksia. Tänään julkaisemme kuitenkin aivan hurmaavan, jo aikuisikään ehtineen Leijonanpentu Elinan kirjoituksen. Kannustakoon se meitä vanhempia ja meidän Leijonanpentuja.

Kulunut vuosi 2016 on ollut mulle sellainen, että mä oon miettinyt todella paljon omaa vammaisuuttani. Varmaan enemmän, kuin ikinä. Oon käynyt itseni ja pään sisälläni sellaisia pohdintoja itseni kanssa, mitä ei pysty tähän sanoiksi kirjoittamaan. Esille on noussut fiiliksiä ja niissä isoimmissa rooleissa on ollut häpeä, kiitollisuus ja oman arvon tunteminen.

Kuka minä olen? Kukaan muu, paitsi sen itse kokenut ei pysty täysin ymmärtämään, miltä tuntuu olla minä, vammaisena ihmisenä. Tässä yhteiskunnassa on tapana hiljaa hyväksyä, että vammaiset ihmiset eivät kuulu oikein mihinkään.

Minne minä kuulun? Jos sanon, että ajattelen olevani etuoikeutettu ihminen, niin ette varmaan ymmärrä sitä. Sitä minä olen. En tarkoita sitä, että minulla on koti ja elämä on tällein ympäripyöreästi ihan kivaa. Minun mielestä se on ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle, oli vammaa tai ei. Olen etuoikeutettu, koska koen joka päivä sellaisia asioita, mitä muut eivät koe, puhtaasti vammaisuuden takia. Ihmisillä on esim. heidän mielestään oikeus kuittailla enemmän, koska he näkevät mihin suuntaan mun vamma mukautuu: ”kävelit ennen paljon paremmin”. Tekisit itsellesi jotain.” Silloin sitä itse miettii, että tiesitkö; on todella harvinaista, että dipleegisen CP-vamman omaava reilun parinkympin puolella oleva aikuinen kävelee täysin ilman apuvälineitä useita kilometrejä.

Ylpeys. Kuka minä olen? Minä olen Elina ja uskotko, että en ajattele olevani vammainen ihminen suurinta osaa päivästä. Minä olen minä ja hyvä näin!

*Kirjoittaja on Elina Vepsäläinen, 25-vuotias espoolainen, jolla synnynnäinen diplegia -tyypin CP-vamma. Hän asuu omassa asunnossa ja käy työtoiminnassa. Melkein 7 vuotta sitten huhtikuussa hänelle tehtiin vammaan liittyen monitaso-operaatioleikkaus, jonka tuloksiin Elina on ollut erittäin tyytyväinen. Elinalla on avustaja kodin sisällä kodinhuoltoon liittyvissä asioissa, mutta kodin ulkopuolella hän on suurimmaksi osaksi itsenäinen (jos tarvetta apuun, kaverit auttavat.). Kaikki arkipäiväiset toimet, kuten pukemisen, syömisen ja sun muut Elina hoitaa itsenäisesti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemot ry