Onko tämä totta

Kirjoittaja: Leijonaemo

Ristiriitainen on se tunne kun pää leijuisi pilvissä onnen hurmiossa, mutta jaloissa painaa ankkuri yhä syvemmälle pohjaan.

Et tiedä kuinka suhtautua, kumman tunteen antaa viedä.

Elämä ilman diagnoosia on raskasta ja kuluttavaa, pelko kolkuttaa liian lähellä koko ajan. Mutta mukana kulkee myös toivo, toivo siitä että kaikkeen löytyisi järkevä, mitätönkin selitys.

Ei tullut taaskaan vuoden äiti palkintoa, huomaan miettiväni kun kuvaan lastani jonkin tuntemattoman sairauden kourissa.

Huomaan itkeväni kun en löydä kuin yhden ihan tavallisen videon lapsista.

Oirepäiväkirjaan taas kirjaan, lasken ja mittaan. Katson ja vertaan kuvia, kuuntelen videoilla kuuluvaa puhetta, etsin ajankohtaa milloin oireet pahenivat. Teen tausta työtä lääkärikäyntiä varten.

Lääkärikäynti ainakin meidän kohdalla aiheuttaa lisälyöntejä äidille, valmistaudun näihin kuin suurimpiinkin taisteluihin.

Selvitän, varmistan, kuvaan, kirjaan, todistan sanani, ja pidän pentuni puolen. Kahden ja puolen vuoden aikana suhtautuminen terveydenhuollon ammattilaisiin on muuttunut varautuneeksi. Joskus epätoivo on läsnä, kun vastuuta ottavaa lääkäriä ei tahdo löytyä mistään, vastuu siirretään aina seuraavalle taholle kun tietämys ei tunnu riittävän asian ratkaisuun.

Syksyn aikana olemme asteittain päässeet lähemmäs mahdollista diagnoosia. Olen tavannut vihdoin oikeita tahoja, kertonut ääneen omasta epävarmuudesta lääkäreitä kohtaan. Ja saanut huomata aitoa välittämistä myös hoitavien tahojen puolelta, luottamus on palannut ,vihdoinkin.

Pakkaan laukun ja lähden matkalle kohti tuntematonta. Valmistaudun kaikkeen mahdolliseen, en uskalla toivoa liikoja, vaan otan mukaani vain avoimen mielen.

Tapaan ihmisen joka pitää kädessään paperi nippua, tietoja minun pennustani. Hän on lukenut ne, ja haluaa tutkia pienen pentuni. Hän kertoo, että on tavannut vastaavia tapauksia. Lause kuulostaa korvissani juhlasinfonialta, onko tämä edes totta?

Hänellä on suunnitelma, hän haluaa ottaa vastuun ja selvittää tämän.

Selaan kotiin päästyä papereita ja huomaan uuden koodin listassa, se on nyt siinä.

Se ratkaiseva tekijä, joka määrää nyt tahdin. Meillä on nyt suunta, ja se tuo lohtua tulevaan.

Mieletön on voima pienen numeroyhdistelmän, samaan aikaan se antaa luvan iloita ja surra.

Tällä hetkellä annan itselleni luvan iloita, tulipa mitä tahansa me selvitään siitä.

On ilo huomata kuinka tämän maan terveydenhuolto parhaimmillaan toimii, kun palaset vihdoin alkavat löytää paikkansa.

Positiivisella mielellä kohti tulevaa kevättä, kumpa se toisi mukanaan paljon valoa pimeyteen.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s