Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2017

Helsinki säästää omaishoidosta ja se tulee kalliiksi

Kirjoittaja: Marja Kaitaniemi

 

 

 

 

 

 

Helsinki on tiukentanut omaishoidon tuen saamisen kriteereitä tavalla, joka ajaa erityisesti lasten omaishoitajia mahdottomiin tilanteisiin. Uudistuksen takana on viime kesänä voimaan tullut omaishoitolain uudistus, jonka tarkoitus oli turvata kaikille omaishoitajille vähintään kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Helsinki käyttää lakiuudistusta verukkeena heikentää omaishoitajien asemaa, vaikka sosiaali- ja terveysministeriökin on huomauttanut, että se ei ole kaupungin edun mukaista.

Lasten omaishoitajat ovat erityislasten vanhempia. Erityislapsilla on hyvin erilaisia diagnooseja. Hoidettavilla lapsilla voi olla jatkuvaa lääkehoitoa ja oireiden seurantaa vaativia sairauksia. Moni omaishoidettava lapsi tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Omaishoitajien työ vaatiikin usein erityisosaamista, kuten kommunikaation apuvälineiden tai kuntoutusmenetelmien käyttöä.

Nopealla laskutoimituksella on ilmiselvää, että kaupunki todella tekee omalle taloudelleen hallaa leikkaamalla lasten omaishoitajien tuista. Omaishoitajan palkkio on alimmillaan 392 euroa kuukaudessa. Jos omaishoitajalla on kuukaudessa kaksi vapaapäivää, jolloin lasta hoitaa sijaisomaishoitaja, nämä vapaapäivät maksavat kaupungille noin 110 euroa kuukaudessa.  Yhteensä siis noin 600 euroa kuukaudessa.

Mitä sitten maksaisi vaihtoehto, jossa lapsen vanhempaa ei enää katsottaisikaan omaishoitajaksi? Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen perhe, jossa kuusivuotiaan autistisen Jussin äiti on tähän asti toiminut omaishoitajana.

Jussi käy päivisin pidennetyn oppivelvollisuuden ensimmäistä esiopetusvuotta. Omaishoidon tuen loppuessa äiti menee osa-aikatöihin kauppaan, ja tekee lyhyitä työvuoroja vain Jussin ollessa päiväkodissa. Ne omaishoitajan tehtävät, joita äiti on aiemmin tehnyt päivän aikana – puhelut hoitavien ja kuntouttavien tahojen kanssa, erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttäminen, lääkkeiden ostaminen, siivoaminen jne. – on nyt tehtävä iltaisin töiden jälkeen. Se on haastavaa, koska Jussi on vilkas poika, jolla ei ole vaarantajua. Häntä on valvottava koko ajan. Öisin Jussi heräilee eikä äitikään saa nukuttua.

Jussin äiti alkaa uupua ja pyytää kaupungilta tilapäishoitoa, jotta pääsisi välillä lepäämään.  Tilapäishoitoa ei myönnetä, koska Jussilla ei ole kehitysvammadiagnoosia. Äidille ja Jussille suositellaan perheneuvolaa, jossa he käyvät neljä kertaa puolitoista tuntia kerrallaan. Tämä maksaa kaupungille 1 000 euroa. Lisäksi äidille kerrotaan, että hänen on mahdollista saada tukihenkilö, jos etsii sellaisen itse. Äiti ei jaksa etsiä tukihenkilöä.

Äiti käy lopulta lääkärillä, saa masennusdiagnoosin ja pääsee psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi. Äiti käy kymmenen viikon ajan kerran viikossa poliklinikalla. Käynti maksaa kaupungille 150 euroa eli kymmenen kertaa yhteensä 1 500 euroa. Äiti jää myös pitkälle sairauslomalle.

Jussin hoito kärsii äidin masennuksesta ja Jussi alkaa oireilla entistä pahemmin. Hän rikkoo tavaroita ja käyttäytyy väkivaltaisesti. Päiväkoti tekee Jussista lastensuojeluilmoituksen. Lastensuojeluilmoituksen käsittely maksaa 500 euroa. Lastensuojelussa kartoitetaan aluksi tukitarvetta neljällä tapaamiskäynnillä, jotka maksavat yhteensä 350 euroa. Tapaamisissa käy selväksi, että Jussin hoitaminen ja työssäkäynti oli äidille liian raskas yhdistelmä eikä äiti pysty hoitamaan Jussia kotona. Lastensuojelu toteaa, että Jussille on hankittava hoitopaikka autististen lasten hoitamiseen erikoistuneesta laitoksesta.  Huostaanottopäätöksen valmistelu maksaa 1 000 euroa.

Jussi muuttaa  asumaan autistisille lapsille tarkoitettuun hoitokotiin. Vuorokausi hoitokodissa maksaa kaupungille 400 euroa. Vuosi maksaa täten 146 000 euroa. Äiti jatkaa psykiatrian poliklinikalla käyntiä yhteensä 40 kertaa vuodessa, mikä maksaa 6 000 euroa. Lisäksi äiti saa Kelalta sairauspäivärahaa ja toimeentulotukea.

Vaikka Jussi asuisi hoitokodissa vain yhden vuoden, kustannuksia olisi tämän vuoden aikana kertynyt kaupungille 156 350 euroa. Jos Jussin äiti olisi saanut pitää omaishoidon tuen palkkionsa ja vapaapäivänsä, kustannukset olisivat olleet vuoden aikana 7 200 euroa.

Kaupungin kustannukset vuoden aikana kohosivat siis lähes 150 000 eurolla, kun omaishoitaja jätettiin tukien ulkopuolelle. Vaikka esimerkki on kuvitteellinen, tämä kehityskulku on täysin realistinen monessa helsinkiläisperheessä. Helsingissä oli viime vuonna 937 alle 18-vuotiaan lapsen omaishoitajaa ja moni heistä on huolissaan omasta jaksamisestaan. Kuinka monen omaishoitajan uuvuttamiseen kaupungilla on varaa? Ja miten lasketaan hinta inhimilliselle kärsimykselle, jota kaupungin toiminta aiheuttaa?

 

 

 

 

 

Kustannusarvioita varten on haettu tietoa seuraavista lähteistä:

https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Miten_lastensuojelun_kustannukset_kertyvat.pdf

http://www.kuusikkokunnat.fi/SIRA_Files/downloads/Kehitysvammahuolto/Kehva_raportti_2015.pdf

http://dynasty.lohja.fi/Dynasty/kokous/201615986-11-2.PDF

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Omaishoitaja jää ilman tukea

Kirjoittaja Helsinkiläinen Leijonaemo

Helsingillä ei ole puheista huolimatta tarjota muita palveluja omaishoidon tuen tilalle vaan perheemme jätettiin täysin tyhjän päälle. Olen aiemmin ollut kahden pitkäaikaissairaan lapseni omaishoitaja (hoitoisuusluokka 2.), mutta nyt uusien kriteereiden myötä kuopuksestani lakkautettiin tuki kokonaan ja esikoisestani tuki pudotettiin alimpaan luokkaan. Uudet päätökset tulevat voimaan nyt 1.5.2017. Lasteni hoitoisuus ei kuitenkaan ole muuttunut kuin huonompaan suuntaan. Viittaan tältä osin aiempiin kirjoituksiini. Voit lukea lisää tilanteestamme myös täältä
Omaishoitajana Helsingissä ja täältä Viranomaiset ajavat perheen jaksamisen äärirajoille – onko tämä lapsen etu

Julkisuuden ja lukuisien yhteydenottojen ja kirjelmöintien jälkeen omaishoidon sosiaaliohjaaja ilmoitti, että ”ylemmiltä tahoilta on tullut pyyntö arvioida perheemme tilanne uudelleen”.

Tänään kaksi sosiaaliohjaajaa kävivät meillä jälleen kotikäynnillä. Mitään tilanteen uudelleen arviota ei kuitenkaan millään muotoa tehty. Reilun puolen tunnin mittaisella käynnillä meille tarjottiin lapsiperheiden sosiaaliohjausta eli keskustelutukea elämäntilanteeseen sekä ehdotettiin esikoiselle leikkipuistotoimintaa.

Keskustelutuki virka-aikaan ei mitenkään ratkaise ongelmaamme pitkäaikaissairaiden lastemme hoidosta vanhempien ollessa töissä. Päinvastoin virka-aikaan tapahtuva tiettyyn aikaan sidottu tapaaminen estää entisestään täysiaikaisen työnteon.

Leikkipuistotoiminnan ehdottaminen on mielestäni vähintäänkin kummallista. Olen kaikissa selvityksissäni tuonut esiin lasteni hoitoisuuden, terapioihin kuljettamisen tarpeen, oireseurannan tärkeyden sekä lääkitystarpeet. Leikkipuiston työntekijöillä ei ole oikeutta lääkitä lapsia eikä heillä ole resursseja seurata yksittäisen lapsen vointia, ruokailua ja oireilua päivittäin. Kukaan ei myöskään kuljeta lapsiani leikkipuistosta terapioihin. Erityisruokavalion mukainen välipalakaan ei millään rahalla järjesty leikkipuistossa. Kaiken tämän olen selvittänyt jo vuosi sitten yrittäessäni tuolloin löytää ratkaisuja pienen koululaisen iltapäiviin.

Perheemme jätettiin kaikista puheista ja lupauksista huolimatta täysin tyhjän päälle. Emme saa palveluita lapsiperheiden kotipalvelusta emmekä vammaispalvelusta. Peruspalvelut (päivähoito, leikkipuistotoiminta yms.) eivät valitettavasti riitä tarpeisiimme. Tarjottu lapsiperheiden sosiaaliohjaus ei myöskään kohtaa nyt tarpeitamme, kun ongelmana on sairaiden lasten hoito vanhempien työpäivien ajan omaishoidon tukien nyt dramaattisesti pudotessa ja poistuessa. Mikäli omaishoidon tuki olisi jatkunut ennallaan emme mitään muita palveluja edes tarvitsisi.

 

Me Leijonaemot ry:ssä emme voi käsittää miten hyvä suunnitelma omaishoitajien jaksamisen tukemisesta kääntyykin näin päälaelleen sitten käytännössä, että uudistus tekee perheen tilanteen täysin mahdottomaksi ja perhe jää ilman tarvitsemiaan tukitoimia, huolimatta virastopäällikkö Jolkkosen lupauksesta, että ketään ei jätetä tyhjän päälle.

 

 

 

3 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemo

Erityislasten omaishoitajien terveiset sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille

Eilen 11.4.2017 Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa käsiteltiin lapsiperheiden kotipalvelun muuttamista maksuttomaksi erityislasten perheille. Tämä näyttää tietysti paperilla hienolta uudistukselta, mutta sitä käytetään perusteena tiputtaa lasten omaishoitajia pois omaishoidon palveluiden piiristä. Poliittisille päättäjille väitetään, että perheiden tarpeisiin voidaan vastata ”muilla palveluilla” kuin omaishoidon tuella – ja se ”muu palvelu” on juuri lapsiperheiden kotipalvelu.

Käytännössä lapsiperheiden kotipalvelu ei sovi suurimmalle osalle erityislasten perheistä, sillä palvelua on mahdollista saada hyvin rajallisesti, kotipalvelun hoitajilla ei ole osaamista erityislasten hoitamiseen, eivätkä kotipalvelun hoitajat eivät saa antaa hoidettaville lääkkeitä. Todellinen vaihtoehto omaishoidon tuelle tämä lapsiperheiden kotipalvelu ei siis missään tapauksessa ole. Erityislasten omaishoitajat lähettävät sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille seuraavat terveiset:

Arvoisa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen,

Eilen teille esitettiin päätettäväksi ehdotus, jossa esitetään että lapsiperheiden kotipalvelut olisivat erityislapsiperheille ilmaisia.

Ehdotus on sinänsä hyvä ja arvokas, mutta meillä erityislapsiperheiden vanhemmilla on herännyt huolenaiheita, jotka ehdotuksen läpi mennessä voivat entisestään heikentää asemaamme ja jaksamistamme. Toivomme, että ottaisitte asiaa käsitellessänne huomioon alla listatut huolenaiheet. Listan o vat laatineet erityislasten omaishoitajat oman käytännön kokemuksensa pohjalta.

1. Lapsiperheiden kotipalvelun kautta tilattu hoitaja ei nykyään saa lääkitä lapsia. Miten tämä toimii erityislasten kohdalla, kun heistä monilla on erilaisia lääkityksiä? Kohtaako palvelu jatkossa erityislasten perheiden tarpeita nykyistä paremmin?

2. Kotipalvelun resurssit tarjota apua ovat jo nyt täysin riittämättömät. Palveluntuottajista vain muutaman henkilökunnalla on pätevyyttä kohdata erityislapsia. Kilpailuttaminen on tarkoittanut sitä, että palveluntuottajat muuttuvat jatkuvasti, ja erityislapsiperheiden on todella vaikea löytää sopivaa hoitajaa alati vaihtuvasta joukosta.

3. Monille erityislapsille (mm. autismin kirjon lapset/nuoret) kuormitusta syntyy mm. siitä, että he joutuvat kohtaamaan jatkuvasti uusia ihmisiä. Saman hoitajan saaminen palveluntuottajalta on yleensä mahdotonta, varsinkaan niin että se palvelisi aikataulullisesti erityislapsiperheiden tarpeita.

4. Monille erityislapsille on tehtävä erilaisia hoitotoimenpiteitä ja heidän hoitamisensa vaatii tietoja, jotka tulisi olla hoitajalla etukäteen tiedossa. Erityislapsilla on myös usein käytössä erilaisia puhetta korvaavia kommunikointikeinoja. Näiden opetteluun menee aikaa. Hoitajien jatkuva vaihtuminen vaarantaa lasten turvallisuuden. Tähän auttaisi se, että olisi mahdollista saada vakituinen hoitaja. Edellisissä kohdissa havainnollistetaan sitä, että tämä ei ole nyt mahdollista. Miten erityislapsille turvataan jatkossa mahdollisuus vakituiseen hoitajaan?

5. On jo nyt tapauksia, joissa sekä vammaispalvelu että kotipalvelu resurssiensa puutteessa pompottelevat erityislapsiperheitä näiden kahden palvelun välillä. Omien oikeuksien selvittäminen ja palveluiden saaminen on todella esteellistä erityistä tukea tarvitseville ihmisille jo nyt. Miten tämä tilanne paranee jatkossa? Onko resursseihin tulossa muutosta? Onko kilpailutukseen tulossa jokin tolkku, joka auttaisi palvelun tarvitsijoita löytämään itselleen sopivaa apua?

6. Vammaispalveluiden tarkoitus on tukea niitä helsinkiläisiä, jotka tarvitsevat apua ollakseen yhdenvertaisessa asemassa muihin itsensä ikäisiin verrattuna. Nämä palvelut tunnutaan nykyään ymmärrettävän niin, että ne ovat luksuspalveluita, joista on varaa karsia. Yhdenvertaisuus on nykyisessä järjestelmässä unohtunut. Näiden palveluiden tuottamisen tulisi pohjautua vammaispalvelulakiin ja sosiaalihuoltolakiin, mutta käytännössä monien perheiden kohdalla lakien vaatimukset eivät täyty. Esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan saaminen on monien kohdalla evätty resurssien ja/tai iän perusteella.

7. Kotipalvelun tulisi olla jatkossakin tuki arjen haasteisiin, sillä ei voi korvata omaishoitajan työtä!

8. Meillä erityislasten vanhemmilla on laajaa kokemusta kaupungin palveluista, virastojen toiminnasta sekä siitä, miten asiakkaiden tarpeet eivät kohtaa palvelutarjontaa. Tämän vuoksi toivomme, että tärkeistä asioista päätettäessä kuultaisiin meitä kokemusasiantuntijoita. Meidän osaamisemme olisi hyödyksi nimenomaan näitä kotipalveluehdotuksen kaltaisia asioita käsiteltäessä.
Kunnioittavasti,

Carmen Villman
Marja Kaitaniemi
Anni Arvonen
Sini Svanberg
Hanna Nyfors
Eila Hammar
Jaana Hakala
Marja-Riitta Marttila
Sekä joukko erityislapsiperheiden vanhempia, jotka haluavat pysyä nimettöminä, koska pelkäävät että nimellä esiin tuleminen vaikeuttaisi palveluiden saamista entisestään

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemot ry

En halua haudata sinua

Kirjoittaja: Leijonaemo

Minä en ole pyytänyt tuskaa, en pahaa oloa, en toivottomuutta. En ole toivonut unettomia öitä enkä jatkuvaa pelkoa. En ole koskaan unelmoinut olevani lapseni omaishoitaja.

Yritän olla kompastumatta, kaatumatta ja kantaa sinua vahvana. Huomaan kuitenkin askelteni hapuilevan, polun olevan liukas ja kapea. Pelkään menettäväni sinut, perheeni, kotini ja työni. Aivan kuin taakkani olisi kasvanut liian suureksi, eikä ystävän auttavaa kättä näy missään joka ottaisi lastin harteiltani.

Yritän pysyä kärryillä terapioista, anomuksista, hakemuksista ja polikäynneistä ja kontrolleista. Yritän selvitä päivästä toiseen ja saada laskut maksettua ajallaan. Kannan rahani apteekkiin ja maksan ambulanssikyydit ja polimaksut. Mietin miten jaksan taas huomenna töihin. En koskaan pääse rauhoittumaan, en koskaan pääse lepoon.

Töistä päästyäni ei ole merkitystä onko ilta tai viikonloppu. Kotini on loputon työmaani, jossa valvotaan, lääkitään, pestään, puetaan ja kannetaan.

Lääkkeitä kokeillaan, annostusta nostetaan ja kohta taas lasketaan, etsitään tasapainoa. Terveeksi et kuitenkaan koskaan tule. Niin täytän taas ruiskut, sekoitan jauheen nesteeseen, murskaan tabletit ja hiljaa silmät sulkien toivon tämän olevan se yhdistelmä joka palauttaa elämäämme rauhan. Samalla kuitenkin muistaen ettei se ole mahdollista.

Sama rumba jatkuu päivästä toiseen taukoamatta. Odottaen, peläten ja rukoillen. Suljen taas silmäni ja huokaan. En jaksaisi, mutta haluan tämän silti jatkuvan ikuisesti. Rakas lapseni, en koskaan halua haudata sinua. Ja niin painan pääni tyynyyn vierelläsi ja jään odottamaan hetkeä jolloin tarvitset minua jälleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

HELSINKI TIUKENSI OMAISHOIDON TUEN KRITEEREITÄ – JÄRJESTÖILTÄ KANTELU OIKEUSASIAMIEHELLE

Helsingin Kehitysvammatuki 57 ry, Jaatinen ry, Leijonaemot ry ja Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry ovat tänään tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Helsingin sosiaaliviraston toiminnasta liittyen omaishoidon tuen myöntämisperusteiden kiristämiseen 1.2.2017 lukien. Virastopäällikkö muutti viimeksi 2014 hyväksyttyä omaishoidon tuen pysyväisohjetta päätöksellään 26.1.2017. Järjestöt ovat kokeneet muutoksen erittäin rajusti omaishoidon tuen asiakkaisiin ja heidän perheisiinsä kielteisesti vaikuttavaksi. LUE TIEDOTE ja KANTELU

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemot ry