Mikä on poikani paikka?

Kirjoittaja: Huolestunut Leijonaemo

Ihan aluksi haluan tehdä selväksi, etten tällä kirjoituksella halua haukkua tai moittia yhteiskuntaa, kotikuntani tarjoamia palveluja tai hoitohenkilökuntaa.

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen (paria poikkeusta lukuun ottamatta) perheeni saamaan tukeen ja apuun erityislapsen vanhempana.

Tiedän, ettei tukea ja apua tarjota hopeatarjottimella kotiovelle, vaan moni meistä erityislapsen vanhemmista on joutunut taistelemaan sen puolesta ja olemaan itse todella aktiivinen saadakseen niitä. Mutta me olemme olleet sellaisia vanhempia ja olemme halunneet aktiivisesti tehdä yhteistyötä eri auttavien tahojen kanssa ja koen, että olemme saaneet tukea hyvin.

Tässä kirjoituksessa on enemmänkin kyse siitä, että olemme vanhempina nyt vähän hukassa. Tilanteemme on sellainen, ettei oikein mitään ole tarjolla ja nuoremme on väliinputoaja, joka ei oikein kuulu mihinkään niistä ryhmistä, joissa palveluja olisi tarjolla.

Näillä sanoilla siis aloittakaamme.

Normaali 20v nuori aikuinen asuu omillaan, kokeilee aikuisuuden ensiaskeleita, hakee paikkaansa tässä maailmassa. Kotona on saatu elää hyvä, turvallinen lapsuus. On tuettu, rakastettua ja ojennettu. Elämän peruspalikat ovat kohdallaan.

Elämän villi virta kuitenkin vie. Kuvioon tulee itsenäisyydestä johtuva vapauden tunne, hauskan pito, suuri tarve kuulua joukkoon ja elää kuten haluaa.  Sen myötä raju juhliminen, alkoholi, mahdollisesti jopa huumekokeilut. Rahaa on vähän ja sen vuoksi nuori aikuinen alkaa varastaa kaupasta alkoholia ja välittää alaikäisille sitä rahan toivossa.  Elämä alkaa mennä syrjäraiteille ja arki pyörii ”hengailun” ympärillä. Vanhemmilla varmasti suuri huoli, mihin oman lapsen elämä meneekään. Mutta se oma lapsi on aikuinen ja toki voi auttaa ja neuvoa, mutta eipä siinä muuta voi, kun kyseessä on aikuinen – omaa elämää elävä ihminen.

Entä kun kyse on samassa tilanteessa olevasta nuoresta aikuisesta, jolla on diagnooseina lievä kehitysvamma ja ADHD?

Kehitysvamma näkyy niin, ettei kehitystä ole juurikaan tapahtunut 10 v syntymäpäivien jälkeen ja jo silloin kehitys oli viiveistä ikätovereihinsa nähden. Asioiden ymmärtämisessä on vaikeutta, hän ei osaa hyödyntää aikaisempien kokemusten perusteella saatua tietoa, eikä osaa ennakoida tulevaa tai seurauksia teoistaan. Impulsiivisuus siihen liitettynä on kuin tikittävä aikapommi. Hän elää sekunti kerrallaan. Kuningasidean synnyttyä ei mietitä hetkeäkään vaan toimitaan ja nopeasti. Hyväksytyksi tuleminen erilaisena nuorena on valtavan suuri tarve ja sen myötä lähdetään mukaan mihin vain houkutuksiin ja saman tien.

19-vuotiaaksi nuoremme asui kotona tarviten jatkuvaa ohjaamista ja tukea. Nyt tammikuusta lähtien hän on asunut kuntouttavassa asuntolassa, jossa on 24/7 henkilökunta paikalla. Mutta koska hän on aikuinen saa hän mennä ja tulla miten haluaa. Toki he yrittivät sopia jotain yhteisiä sopimuksia ajankäytöstä, mutta kaupungilla hengailu vetää päivittäin puoleensa, eikä henkilökunta voi sille mitään. Hän ei huolehdi hygieniastaan tai pese/vaihda omatoimisesti vaatteitaan. Ainoa päivätoiminta on 3x viikossa sählykerho.

Tilanne on kärjistynyt siihen, mistä aiemmin kirjoitin. Alkoholia, väärää seuraa, jopa huumekokeiluja.

Vaikeammin kehitysvammaisille on Suomessa melko hyvin tukitoimia, palveluja ja päivätoimintaa tai työpaikkoja. Tarjolla on erilaisia mahdollisuuksia. Mutta ne ovat selkeästi vaikeammin kehitysvammaisille.

Mielenterveyspuolellakin on yllättävän hyvin erilaista arjen hallintaa ohjaavia palveluja tarjolla ainakin täällä meidän paikkakunnalla. Viime kesänä poikani oli mukana tällaisessa päivätoiminnassa. Se oli sinänsä hyvä, että oli rutiinit päivässä. Mutta siellä kaikki kärsivät mielenterveysongelmista – masennusta tms. Ohjaajatkin olivat sitä mieltä, ettei välttämättä ole ihan poikani paikka. Poika itsekin sanoi, ettei siellä ole ketään minun kaltaista.

Mikä on poikani paikka?

Koska hän on täysi-ikäinen ei hänen menemisiinsä ja tekemisiinsä voida puuttua. Tietenkin olemme käyneet lukemattomia keskusteluja hänen kanssaan ja hän on aina kunnioittanut meitä vanhempina, joten keskustelujen jälkeen sanoo itsekin, että nyt lopettaa tällaisen. Menee tunti ja kaikki keskustelu unohtuu ja impulsiivisuus vie mennessään.

Mitä voimme tehdä? Pitääkö meidän vaan katsoa sivusta, kun juna ajaa päin seinää ja yrittää sitten korjata rikki mennyt. Kun lapsemme , joka todella on henkisellä tasolla aivan pieni poika, elää elämää joka vie ihan väärille raiteille ja tiedän ettei hän tajua sitä itsekään.

Odotammeko, että hän on tehnyt jonkun sellaisen rikoksen, mikä johtaa vankilaan.

Joku sanoi minulle, että ”ehkä teidän pitää vaan päästää irti”! Päästäisitkö sinä irti, jos sinun 10-vuotiaan tasolla oleva lapsi eläisi näin? Voisitko sinä kääntää selkäsi?

Vaikka poikani diagnoosi on ”lievä” kehitysvamma, on hän kuitenkin kehitysvammainen. Mihin väliin on tippunut tämä kehitysvammaisten ryhmä, joita takuulla on muitakin kuin minun poikani? Mitä voisimme tehdä, että he voisivat saada myös tukea niin, että voisivat elää turvallisesti tässä yhteiskunnassa niiden kykyjen kanssa mitä heillä on.

Poikani on äärimmäisen sosiaalinen ja positiivinen nuori. Hänellä on hienoja vahvuuksia, joita voisi kadehtia moni normaali aikuinen. Mutta sitten hänellä on paljon, niin paljon puuttuvia taitoja ja kykyjä, joiden vuoksi hän tulee lopun ikänsä tarvitsemaan tukea ja apua muilta ihmisiltä.

Olen pyytänyt moniammatillista työryhmää koolle pohtimaan mitä voisimme tehdä. Toivon, että saisimme sieltä jotain vastauksia tai voisimme yhdessä keksiä ratkaisuja tilanteeseen.

Äitienpäivää juhlittiin ja tämän äidin sydän on rikki. Valtava huoli vatsanpohjassa kaivaa, olo on voimaton ja sekava. Olen paljon pohtinut, olisiko hänen kuitenkin vain parempi olla kotona. Minun pieni suloinen lapsi, joka on saanut aikuisen raamit, jolle kirjoitettiin eläkepaperit, jolla on koko elämä edessä – ei löydä paikkaa tästä maailmasta. Joka viedään putkaan kovan humalatilansa vuoksi, mutta jopa poliisit näkevät lapseni haasteet ja vievät hänelle mäkkäriruokaa aamulla selliin. Mitä voin tehdä?

Sillä luovuttaa en aio, en aio päästää irti, enkä aio KOSKAAN kääntää selkääni lapselleni!

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “Mikä on poikani paikka?

  1. Emonen

    Niin. Mikä on sen lapsen paikka, joka on liikaa tällainen, mutta ei tarpeeksi sellainen? Suomessa palvelut on paljolti lokeroitu. Tänne kehitysvamma, tuonne mielenterveysongelma, sinne kodin ongelmat, jonnekin fyysiset vammat. Kuitenkin on paljon lapsia ja nuoria, jotka ovat näiden väliltä, joilla on tarpeita eri lokeroissa, jossakin enemmän, jossakin vähemmän. Lokeroiden yhteistyö ei toimi, ne eivät ole riittävän lähekkäin että niiden välimaastoon rakentuisi täydentävää palvelua silloiksi lokerosta toiseen. Ja juuri se, kun et ole TARPEEKSI. Tarpeeksi vammainen, tarpeeksi sekaisin, tarpeeksi hakattu.

    Yksilöllisesti räätälöidyistä palveluista puhutaan paljon. Todellisuudessa räätälöintiä tapahtuu harvoin. Kun ADHD:n ja aggressiivisen käytöksen takia iltapäivähoitoa tarvitseva kolmasluokkalainen halutaan sijoittaa 4-5-vuotiaiden päiväkotiryhmään, ei se ole mitään räätälöintiä. Se on tapa täyttää nippanappa lain kirjain välittämättä vähääkään lapsen tai sen päiväkotiryhmän tarpeista. Tapa päästä sanomaan ”kyllä me tarjottiin palvelua, mutta perhe ei ottanut vastaan”.

    Lähipiirissä on nuori, joka kuulostaa kovasti teidän nuorenne kaltaiselta. Ihana, valoisa, mutta kovin lapsenmielinen – ja ADHD. Viimeksi tavatessamme hän kovasti pohti, mitenhän hänen käy kun hän kasvaa isoksi. Millainen elämä hänelle tulee, mihin hän joutuu. Toivon sydämestäni, että paikka maailmasta löytyy niin hänelle kuin Sinunkin lapsellesi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s