Espoo syrjii liikuntavammaisia peruskoululaisia

Kirjoittaja: Leijonaemo Sanna Edelman

Liikuntavammaisen lapsen koulunkäynnin järjestäminen merkitsee vanhemmille monia normaalista poikkeavia ennakkovalmisteluita. On selvitettävä hyvissä ajoin mahdollisten koulujen esteettömyys, varmistettava avustajamahdollisuudet, järjestettävä iltapäivähoito ja haettava koulukuljetusta. Parhaimmillaan hakemusaikataulut ja järjestelyt sujuvat ilman ongelmia, huonoimmillaan perhe joutuu kovan paineen alle toimivan normaalin arjen mahdollistamiseksi.

Perheeseeni kuuluu 2. vuosiluokkaa käyvät kaksostytöt, joita kannustettiin sekä koulussa että kotona hakemaan painotettuun musiikin opetukseen 3. luokasta alkaen. Tytöt läpäisivät pääsykokeen ja heidät hyväksyttiin ensi syksyksi oppilaiksi uuteen kouluun. Tyttöjen virallinen koulu ei tulisi muuttumaan, vaan painotettu opetus tapahtuu saman koulun toisessa läheisessä toimipisteessä.  Toinen kaksosista on liikuntavammainen ja hän käyttää pyörätuolia pääasiallisena liikkumisen apuvälineenään. Hänellä on nykyisessä koulussa avustaja, iltapäiväkerhopaikka, iltapäiväkerhon avustaja, ja hänelle on myönnetty koulukuljetus lähikoulun 6.vuosiluokkaan saakka koulumatkojen mahdollistamiseksi.

Koulumatkan vaihtuessa oli jälleen selvitettävä, miten arjen tukitoimet ja muut järjestelyt saadaan ajoissa kuntoon.  Oletuksena oli, että kaksostytöillä olisi liikuntavammasta huolimatta yhdenvertaiset mahdollisuudet valita painotettu opetusmuoto. Ensimmäiset tiedustelut tukimahdollisuuksien siirtämisestä uuteen kouluun tehtiin jo ennen painotetun opetuksen hakemusten jättämistä.

Espoon sivistystoimi vastaa koulukuljetusten järjestämisestä terveydelliset kriteerit täyttävien oppilaiden kohdalla sillä edellytyksellä, että oppilas käy kunnan osoittamaa koulua. Toissijaiseen kouluun, kaksikieliseen opetukseen, englanninkieliseen opetukseen, kielikylpyopetukseen tai montessoriopetukseen otetut oppilaat eivät ole oikeutettuja koulumatkaetuuteen, vaan heidän koulumatkakustannuksista ja järjestelyistä vastaa aina vanhemmat. Espoon sivistystoimi ei siis myönnä kuljetusta liikuntavammaiselle lapselle kuin vähimmäiseen opetukseen oikeuttavaan kunnan osoittamaan lähikouluun, vaikka kuljetuksen kustannukset matkan pituuden tai kertaperusteisen laskutuksen vuoksi eivät mitenkään muutu. Sivistystoimi katsoi mahdolliseksi kääntyä Espoon vammaispalvelun puoleen.

Koska Espoon vammaispalvelu voisi toimia toissijaisena palvelun tuottajana, hain tyttärelleni koulukuljetusta vammaispalvelusta pysyvään liikuntavammaan ja yhdenvertaiseen kohteluun vedoten. Vertailukohta liikuntavammattoman terveen lapsen edellytyksiin kulkea itsenäisesti koulumatka kävellen, polkupyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla löytyi kaksoissisaresta.  Vammaispalvelu ei kuitenkaan myöntänyt kuljetusta, koska vammaispalveluasetuksen mukaan kuljetuksia järjestetään vaikeavammaiselle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämätön tutkintoon johtava opiskelu. Peruskoulun käyminen ei johda tutkintoon, ja Espoon vammaispalvelu rajaa peruskoulun oppilaiden tukitoimien toteuttamisen vastuun aina Espoon sivistystoimelle.

Sosiaali- ja terveysministeriö linjaa, että Suomen vammaispolitiikan periaatteina ovat vammaisen henkilön oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin.  Suomi myös ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuosi sitten yhtenä viimeisimpänä EU-maana.

Vammaispolitiikan periaatteet kuulostavat ihanteellisilta, mutta onko liikuntavammaisella lapsella todellista oikeutta yhdenvertaisiin koulumahdollisuuksiin Espoossa?

Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisen ja koulutuksen järjestäjän on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa saada koulutusta. Kohtuullisten mukautusten epäämistä voidaan yhdenvertaisuuslain nojalla pitää syrjintänä.

Espoon kaupungin osalta ei sivistystoimi eikä vammaispalvelu tee liikuntavammaisen peruskoululaisen kohdalla kohtuullisia mukautuksia koulukuljetusoikeuden mahdollistamiseksi. Tämän lisäksi perhe asetetaan kahden viranomaisen välitilaan, jossa kumpikaan taho ei ota vastuuta. Myös Espoon kaupungin vammaisasiamies tunnistaa ja tunnustaa epäkohdan tässä viranomaisten välisessä asianosaisen pallottelussa. Olen käyttänyt lukuisia tunteja ja unettomia öitä normaalin kiireisen arjen päälle tämän asian hoitamiseksi. Yksilötasolla vammaisen henkilön oikeuksien taisteluun vaadittu aika ja energia on välillä täysin kohtuuton.

Espoon kaupungin sivistystoimen Matinkylä-Olarin ja Tapiolan alueiden perusopetuksen aluepäällikön näkökulmasta kaikilla Espoolaisilla lapsilla ei maantieteellisistäkään syistä ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua painotettuun opetukseen, joten yhdenvertaisuuteen ei hänen mielestään voida vedota. Terveiden itsenäiseen liikkumiseen kykenevien lasten maantieteelliseen eriarvoisuuteen vertaaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin pysyvän vaikean vamman aiheuttamien esteellisyyksien vertaaminen terveeseen lapseen. Kotonamme tilanne ilmenee niin, että ensi syksynä terve kaksoissisar voi kouluaamuna lähteä valinnaiseen kouluunsa, mutta liikuntavammaisen sisaren täytyy tyytyä Espoon kaupungin edustamaan vammaisia lapsia syrjivään kohteluun, ja hän suuntaan matkansa kunnan osoittamaan vähimmäisen opetuksen tarjoavaan kouluun. Tähän kouluun hänelle on myönnetty taksikuljetus, joka maksaa saman verran kuin taksikyyti valinnaiseen kouluun maksaisi.

Millä tavalla tälle liikuntavammaiselle lapselle tulisi kertoa, ettei hän vammansa vuoksi voi siirtyä siskonsa tavoin uudelle luokalle? Miten hänelle tulisi selittää, millaisena hänen mahdollisuutensa tässä yhteiskunnassa näyttäytyy, millaiseen vammaisen henkilön asemaan hänen tulisi tyytyä, ja millaisia arvoja Espoon kaupunki edustaa?

Kunnalla olisi mahdollisuus myöntää tukitoimet yhdenvertaisen koulunkäynnin mahdollistamiseksi yhdenvertaisuuslain ja positiivisen erityiskohtelun nojalla. Positiivinen erityskohtelu tarkoittaa tietyn syrjinnälle alttiin ryhmän (esimerkiksi vanhukset, lapset, etniset vähemmistöt, vammaiset) asemaa ja olosuhteita parantavia erityistoimenpiteitä, jotka tähtäävät tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseen eivätkä asteeltaan muodostu toisia syrjiviksi. Kysymys on yhteiskuntamme arvoista ja tahdosta toimia oikeudenmukaisesti.

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

One response to “Espoo syrjii liikuntavammaisia peruskoululaisia

  1. Janet Grundström, Leijonaemot ry toiminnanjohtaja

    Espoo on eilen ilmoittanut, että hylkää tytön koulukyytihakemuksen. Toki maksaa samanhintaisen koulukyydin lähikouluun. Kyllä olisi kirveellä töitä. Nyt yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolta ovat yhteydessä Espoon virkamiehiin tässä asiassa. Kerromme miten asia etenee.
    Terveisin Janet Grundström, Leijonaemot ry toiminnanjohtaja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s