Kuukausittainen arkisto:kesäkuu 2017

Omaishoitajien Helsinki-päivä

Kirjoittaja: Carmen Villman

Tämä kevät 2017 muistetaan, ainakin meidän lastemme omaishoitajien keskuudessa, keväänä jolloin sai jatkuvasti olla varpaillaan, taistella omaishoidettavien oikeuksien puolesta ja pitää ääntää meitä kohdanneiden haasteiden edessä.
Kevät 2017 on ollut myös huikea osoitus siitä, mikä voima somella on. Ilman vertaistukiryhmiä moni meistä olisi jäänyt yksin ihmettelemään viraston toimintaa ja Helsingin pyrkimyksiä kurjistaa jo ennestäänkin haastavaa omaishoitajien arkea. Toisia tukiemme, somessa, uusista käänteistä toisillemme tiedottamalla ja lukemattomilla sähköposti-, blogi- sekä mielipidepalstakirjoituksilla me omaishoitajat saimme estettyä viraston jatkamasta uusien kriteerien turvin erityisesti lapsien omaishoitajiin kohdistunutta sopimusten purkua sekä huonontamista.
Toukokuussa 2017 uskalsimme vihdoin huokaista helpotuksesta, sote-lautakunta teki päätöksen, että vuoden 2016 kriteerit otetaan jälleen käyttöön ja jo puretut sopimukset palautetaan ja kaikki suunnitellaan syksyllä 2017 kunnolla, rauhassa, uusiksi.
Tänään, Helsinki-päivänä, saimme kuitenkin vahvistuksen pahimmalle pelollemme. Väistyvä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Rauhamäki oli viimeisinä päivinään ennen syrjään astumistaan käyttänyt otto-oikeuttaan ja mitätöinyt siten sekä sote-lautakunnan, että kaupunginhallituksen päätökset ja kaikki on nyt taas kerran auki. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään ei tapahdu ennen kuin kaupunginhallitus käsittelee asiaa ja tästä ei ole varmuutta milloin asiaa ollaan käsittelemässä. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään hakemuksia ei käsitellä. Tilanteissa, joissa läheinen on joutunut jopa jättämään työelämän hoitaakseen omaistaan kotona on nyt epävarmuudessa toimeentulonsa suhteen siihen saakka, kun uusista ohjeistuksia on päätetty. Tämä tarkoittaa sitä, että ne lastensa omaishoitajat, jotka ehtivät jo huokaista helpotuksesta että uusien kriteerien turvin evätyt, aiemmin voimassaolevat omaishoidon sopimuksien purut peruuntuisivat ja jatkuva huoli rahasta olisi helpottunut edes vähän ovat taas tilanteessa, jossa matto vedettiin jalkojen alta. Tämä tarkoittaa sitä, että kesäloma ei alkanutkaan. Omaishoitajat eivät voikaan huokaista helpotuksesta ja on jaksettava taas lähetellä päättäjille sähköposteja, pitää meteliä hoidettaviensa oikeuksiensa toteutumisen puolesta.
Oikein hyvää Helsinki-päivää kaikille, meidän tappelumme omaishoidettaviemme puolesta jatkuu edelleen.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemo

Valvomisen ammattilainen

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Pienet vauvat valvottavat, senhän kaikki tietävät. Pienten lasten vanhemmat ovat usein väsyneitä rikkonaisten yöunien takia. Vauva herää useita kertoja yössä huutaen ruokaa tai huomiota. Taapero kipuaa vanhempien väliin tai leikki-ikäinen näkee painajaisia.

Pienen vauvan äidillä on tukenaan hormonit – ainakin olen kuullut sanottavan, että hormonit auttavat paitsi nukahtamaan nopeasti herätyksen jälkeen, myös jollain tavalla sietämään väsymystä.

Esikoiseni on yhdeksän. Siitä on siis aika kauan, kun hänen syntymänsä mukanaan tuomat hormonit ovat elimistössäni jyllänneet. Viime yönä heräsin seitsemän kertaa vaihtamaan hänen asentoaan. Hänen jalkansa olivat lipsahtaneet lähes luonnottomaan asentoon kerran, toisen kerran pää oli retkahtanut tyynyltä ja muilla kerroilla hän vaan halusi, että käännän hänen kylkensä.

Aamuherätys tuli 6.40, kuten se tulee joka muukin arkiaamu. Ei siinä auta enää kääntää kylkeä, kun hommat on hoidettava ja lapset saatettava kouluun. Kahvia kuluu kuppi jos toinenkin. Ensimmäisessä palaverissä unohdin asiakkaani nimen, vaikka olen hänet tuntenut kohta kolme vuotta.

Hyvänä yönä lihastautia sairastava tyttäreni tarvitsee apua vain muutaman kerran, huonoina – kuten viime yönä – huuto ”toineeeen kyyyyylkiiiii” kajahtaa naapurihuoneesta raivostuttavan usein.

Kun sitten joku valittaa väsymystään huonosti nukutun yön takia, olipa sitten syynä ukonilma tai kännissä kotiin kolistellut naapuri, niin oma ymmärtäminen saattaa olla koetuksella. Silloin mietin, että kaikki on suhteellista. Kyllä minäkin marisisin levottomasta nukkumisesta, jos en olisi vammaisen lapsen äiti.

Juttelin lääkärini kanssa, mitä tästä voi minulle seurata. Hän sanoi, että väsymys voi laukaista monenlaisia asioita ja ikäviä kierteitä. Sen takia on todella tärkeää, että pitää itsestään huolta: ei saa lihoa liikaa, ei saa tupakoida ja pitää liikkua tarpeeksi. Eli terveet elämäntavat ovat kaiken a ja o – ei ihan helppoa tämäkään, kun stressipisteitä satelee eri suunnista.

Olen toki tyttäreni omaishoitaja. Saan omaishoidon lomaa 3 x 6 tuntia kuukaudessa ja uuden säännön mukaan näitä ei saa kerryttää kuin 3 kk eteenpäin. Yöhoito ei siis tämän mallin mukaan toteudu. Laitokseen häntä en halua laittaa lomailemaan, onhan kyseessä muuten ihan tavallinen tyttö, joka varmasti kokisi erilaisuuttaan alleviivattavan aika rankasti, jos lähettäisin hänet jonnekin hoitokotiin omien yöunieni turvaamiseksi.

Saan nukkua yöni rauhassa, jos olen poissa kotoa tai jos lapseni on muualla yötä. Tukiverkkomme on kuitenkin vähän niin ja näin – sopivia yökyläilypaikkoja ei ihan joka nurkan takana ole tarjolla.
Tiedän, että meitä valvomisen ammattilaisia on monia.

Haluaisiko jokin hotelliketju tai vaikka tummia silmänalusia poistavan kosmetiikan markkinoija ryhtyä sponsoriksemme? Jos nämä silmäpussit saa katoamaan, voin luvata, että tuote todella on hyvä ja toimiva.

1 kommentti

Kategoria(t): Pia