Aihearkisto: Annu

Sairaiden lasten vanhempien vetoomus päättäjille

Avoin kirje päättäjille ja tiedotusvälineille 12.4.2012

Sairaiden lasten vanhempien vetoomus päättäjille

Me sairaiden lasten vanhemmat Leijonaemot ry:ssä olemme huolissamme Helsingin Lastenklinikan ja Lastenlinnan ahtaista ja korjauskelvottomista tiloista. Mielestämme päätöstä uuden lastensairaalan rakentamisesta ei saa enää lykätä tulevaisuuteen, kuten julkisuudessa on kerrottu (Helsingin Uutiset 2.4.2012).

Joulukuun 7. päivänä luovutimme peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille ja HUS:n päättäjille yli 15 000 allekirjoittajan adressin, jossa vetosimme päättäjiin uuden lastensairaalan rakentamiseksi. Adressinluovutustilaisuudessa ministeri Guzenina-Richardson kertoi, että uusi lastensairaala rakennetaan viipymättä. Asian kiireellisyyden vuoksi hän sanoi perustavansa jo samalla viikolla hankkeen etenemisestä huolehtivan työryhmän. HUS:n päättäjät niin ikään lupasivat kiirehtiä uuden lastensairaalan rakentamista ja siihen liittyvää päätöksentekoa. Mikään muu hanke ei olisi lastensairaalaa tärkeämpi.

Pettymyksemme oli melkoinen luettuamme äskettäin lehdestä, että päätökset uuden lastensairaalan rakentamiseksi puuttuvat vielä. Ajavatko muut rakennushankkeet lastensairaalan edelle? Ministeri Guzenina-Richardsonin lupaamaa työryhmää ei ole vieläkään perustettu. HUS:n päättäjät eivät myöskään ole kiirehtineet lastensairaalaan liittyvää päätöksentekoa, vaikka niin lupasivat. Lehtitiedon mukaan uutta lastensairaalaa saadaan odottaa vielä vuosia (Helsingin Uutiset 2.4.2012). Uusi lastensairaala kuuluu olevan tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että sitä alettaisiin rakentaa, tai edes suunnitella rakennettavaksi lähitulevaisuudessa. Lapset joutuvat odottamaan, vaikka lasten sairastuessa aikaa on vähiten hukattavaksi.

Me vanhemmat vaadimme, että päätökset lastensairaalan rakentamiseksi tehdään viipymättä. Vaadimme, että valtio ja HUS toimivat yhdessä lastensairaalan rakentamiseen tarvittavien päätösten tekemiseksi. Leijonaemot ry jatkaa aktiivisesti työtään yhdessä muiden järjestöjen kanssa, jotta uusi lastensairaala saadaan Suomeen mahdollisimman pian. Hyvä päättäjä, pyydämme Sinua tekemään samoin ja viemään asiaa eteenpäin omalla tahollasi.

Ystävällisesti,

Leijonaemot ry

Janet Grundström                            Annu Heikinheimo                             Merja Rukko

0400-4877209                                                                                      040-1326848

5 kommenttia

Kategoria(t): Annu, Janet, Merja

Voiko erityislapsen tuloon valmistautua ?

Leijonaemot Janet ja Annu olivat Vanessa ja pikkuväki-ohjelman vieraana kertomassa millaista elämä erityislapsen kanssa on. Voiko siihen valmistautua, voiko siitä selvitä? Katso ohjelma netistä:

http://www.livtv.fi/ohjelmat/vanessa-ja-pikkuväki/etusivu

Jätä kommentti

Kategoria(t): Annu, Janet

Aurinko paistaa risukasaan

Kirjoittaja: Annu Heikinheimo

Elämä puhaltaa ihmisen välillä kumoon ja palasiksi kuin kasan risuja. Tältä minusta tuntui eräänä päivänä viime kuussa, kun molemmat pitkäaikaissairaista lapsistani joutui samanaikaisesti sairaalaan osastohoitoon. Tyttären vaikea haavatulehdus sai hänelle korkean kuumeen ja nopeasti kehittyvän verenmyrkytyksen, ja vei hänet leikkaushoitoon. Pojan hengitystie-infektio ja infektioastma aiheuttivat hengitysvaikeuksia, joiden vuoksi hänkin tarvitsi sairaalahoitoa. Tyttö oli Lastenklinikalla, poika aluesairaalassa viidenkymmenen kilometrin päässä.

Kun lapsi joutuu sairaalaan, on äidin ja isän ajatukset lapsen luona jatkuvasti. Kun kaksi lasta on samanaikaisesti eri sairaaloissa, tulee vanhemmille väistämättä riittämätön olo. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne on heitettävä syrjään, ja taistelukamppeet on kaivettava esiin. Äidinvaistoni sanoo, että on joka päivä päästävä katsomaan, kuinka lapset voivat. Koska en koko ajan voi olla sairaalassa, on minun luotettava myös siihen että toinen ihminen voi hoitaa minun lastani. On luotettava myös siihen, että lapseni saavat sairaalassa parhaan mahdollisen hoidon vaikka en ole koko ajan heidän vieressään. Illaksi ja yöksi minun on palattava kahden isomman sisaruksen luokse kotiin, ja luotava heihin uskoa siihen että selviämme koko perhe, taas kerran. Meillä on näitä samanlaisia tilanteita riittänyt, sillä yhteensä perheellämme on lasten sairaalapäiviä yli kahden vuoden verran. Ja valitettavasti niitä on vielä edessäkin. Kun perheessä on neljä lasta, joista kaksi on sairaalassa, on vanhempien venyttävä äärimmilleen. Jossakin välissä pitää huolehtia omasta jaksamisestaankin. Kun on kovan stressiin ja paineen alla pitkän aikaa, on jaksaminen koetuksella. Minun selviytymiskeinoni on ollut oppia keräämään lisävoimia pienistä hetkistä ja pienistä asioista. On ollut opittava kunnioittamaan itseään ja kuuntelemaan omaa jaksamistaan. Voimia on oltava, ja kaikki varavoimatkin on otettava välillä käyttöön. Siksi on tärkeää tunnistaa myös oma väsymisensä, ja levättävä silloin kun siihen tarjoutuu tilaisuus. On osattava pyytää apua, ja suostuttava siihen että elämä ei aina tunnu oikeudenmukaiselta. On uskottava että kyllä se aurinko lopulta paistaa risukasaankin!

5 kommenttia

Kategoria(t): Annu

Kohtaaminen vammaisen kanssa

Kirjoittaja: Annu Heikinheimo

Meiltä erityislasten vanhemmilta kysytään usein neuvoa siihen, mitä pitää sanoa silloin kun ystävä kertoo odottavansa sairasta lasta, tai kun työkaveri kertoo kehitysvammaisesta lapsestaan. Pitääkö vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempia onnitella vai onko surunvalittelut paikallaan? Kuinka suhtautua vammaiseen lapseen?

Totuus on, että jokainen äiti ja isä ovat ylpeitä ja onnellisia omasta lapsestaan – juuri sellaisena kuin hän on. Sairaana syntyvä lapsi ei ole vähemmän rakas tai vähemmän toivottu. Vaikka vanhemmilla saattaa kestää, ennen kuin he itse pääsevät sinuiksi tilanteen kanssa, ja he saattavat surra näkyvästi sitä, että ovat menettäneet unelman terveestä lapsesta, ovat he silti kaikesta huolimatta iloisia omasta lapsestaan. He toivovat ihmisten iloitsevan heidän kanssaan lapsesta, joka on syntynyt. Onnea, onnea, onnea siis!

18 kommenttia

Kategoria(t): Annu

Talvinen tervehdys, uutukaisen Leijonaemojen blogipalstan lukija!

 

Kirjoittaja: Annu Heikinheimo

Me Leijonaemot olemme erityislasten vanhempien yhdistys. Annamme ja saamme vertaistukea arjen iloissa ja haasteissa. Toimimme sillanrakentajana sairaiden lasten vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisten välisessä vuoropuhelussa. Vuonna 2005 yhdistyksen perustajajäsenet kirjoittivat Leijonaemojen tarinat- kirjan erityislapsen äitiydestä. Blogipalsta on syntynyt jatkeeksi kirjalle. Yhdistykseen on tullut kirjan julkaisemisen jälkeen uusia leijonaemoja, uusia leijonanpentuja ja uusia taistelutarinoita, jotka tulevat tutuiksi näillä blogisivuilla. Voihan olla, että jokunen kirjankirjoittajaemokin vierailee palstalla…

Blogikirjoitusten toivomme antavan lukijoillemme voimia omien vaikeuksiensa ja arkensa kohtaamiseen. Tiesithän, että epäonnistumiset ja vastoinkäymiset ovat osa meidän kaikkien elämää ?

Lumivalkoisin terveisin, Annu

4 kommenttia

Kategoria(t): Annu