Aihearkisto: Pia

Valvomisen ammattilainen

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Pienet vauvat valvottavat, senhän kaikki tietävät. Pienten lasten vanhemmat ovat usein väsyneitä rikkonaisten yöunien takia. Vauva herää useita kertoja yössä huutaen ruokaa tai huomiota. Taapero kipuaa vanhempien väliin tai leikki-ikäinen näkee painajaisia.

Pienen vauvan äidillä on tukenaan hormonit – ainakin olen kuullut sanottavan, että hormonit auttavat paitsi nukahtamaan nopeasti herätyksen jälkeen, myös jollain tavalla sietämään väsymystä.

Esikoiseni on yhdeksän. Siitä on siis aika kauan, kun hänen syntymänsä mukanaan tuomat hormonit ovat elimistössäni jyllänneet. Viime yönä heräsin seitsemän kertaa vaihtamaan hänen asentoaan. Hänen jalkansa olivat lipsahtaneet lähes luonnottomaan asentoon kerran, toisen kerran pää oli retkahtanut tyynyltä ja muilla kerroilla hän vaan halusi, että käännän hänen kylkensä.

Aamuherätys tuli 6.40, kuten se tulee joka muukin arkiaamu. Ei siinä auta enää kääntää kylkeä, kun hommat on hoidettava ja lapset saatettava kouluun. Kahvia kuluu kuppi jos toinenkin. Ensimmäisessä palaverissä unohdin asiakkaani nimen, vaikka olen hänet tuntenut kohta kolme vuotta.

Hyvänä yönä lihastautia sairastava tyttäreni tarvitsee apua vain muutaman kerran, huonoina – kuten viime yönä – huuto ”toineeeen kyyyyylkiiiii” kajahtaa naapurihuoneesta raivostuttavan usein.

Kun sitten joku valittaa väsymystään huonosti nukutun yön takia, olipa sitten syynä ukonilma tai kännissä kotiin kolistellut naapuri, niin oma ymmärtäminen saattaa olla koetuksella. Silloin mietin, että kaikki on suhteellista. Kyllä minäkin marisisin levottomasta nukkumisesta, jos en olisi vammaisen lapsen äiti.

Juttelin lääkärini kanssa, mitä tästä voi minulle seurata. Hän sanoi, että väsymys voi laukaista monenlaisia asioita ja ikäviä kierteitä. Sen takia on todella tärkeää, että pitää itsestään huolta: ei saa lihoa liikaa, ei saa tupakoida ja pitää liikkua tarpeeksi. Eli terveet elämäntavat ovat kaiken a ja o – ei ihan helppoa tämäkään, kun stressipisteitä satelee eri suunnista.

Olen toki tyttäreni omaishoitaja. Saan omaishoidon lomaa 3 x 6 tuntia kuukaudessa ja uuden säännön mukaan näitä ei saa kerryttää kuin 3 kk eteenpäin. Yöhoito ei siis tämän mallin mukaan toteudu. Laitokseen häntä en halua laittaa lomailemaan, onhan kyseessä muuten ihan tavallinen tyttö, joka varmasti kokisi erilaisuuttaan alleviivattavan aika rankasti, jos lähettäisin hänet jonnekin hoitokotiin omien yöunieni turvaamiseksi.

Saan nukkua yöni rauhassa, jos olen poissa kotoa tai jos lapseni on muualla yötä. Tukiverkkomme on kuitenkin vähän niin ja näin – sopivia yökyläilypaikkoja ei ihan joka nurkan takana ole tarjolla.
Tiedän, että meitä valvomisen ammattilaisia on monia.

Haluaisiko jokin hotelliketju tai vaikka tummia silmänalusia poistavan kosmetiikan markkinoija ryhtyä sponsoriksemme? Jos nämä silmäpussit saa katoamaan, voin luvata, että tuote todella on hyvä ja toimiva.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Pia

Mistä kenkä puristaa?

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Helsingissä omaishoito on nyt kuuma peruna. Omaishoitajien kiinnostavuus lisääntyy näin vaalien alla ja monilla on asiasta mielipide.

Omaishoito mielletään yhä pääosin ikäihmisten hommaksi – ja tottahan on, että suuri osa omaishoitajista on eläkeläisiä. Maassamme on kuitenkin tuhansia työikäisiä omaishoitajia, joiden asemaa ei pitäisi verrata eläkkeellä olevien tilanteeseen.

Maija Anttilan blogikirjoitus, Omaishoidosta lisäselvityksiä, kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka kuutamolla monet päätöksentekijät ovat työikäisten omaishoitajien tilanteesta.

”Alle 18v. ryhmän omaishoitajilta tuli paljon erilaista palautetta ja perheiden elämäntilanteita kuvaavia kertomuksia. Niiden pohjalta oli kuitenkin vaikeata arvioida, mistä oikeastaan kenkä puristi, olivatko ne vapaapäivät, muu tuki vai vain palkkioasia. Siksi on tarpeen selvittää asiaa vielä tarkemmin, jotta lautakunta voisi jatkossa tehdä oikeat johtopäätökset kriteerien osuvuudesta ja muista tuen tarpeista. Monet omaishoitajat valittivat jaksamistaan ja tuen tarvetta. Näihin asioihin uudistettu omaishoitolaki pyrkii juuri turvaamalla 2 -3 vapaapäivää ja velvoittamalla kuntia kehittämään muita omaishoitoon liittyviä tukipalveluita.”

Teksti on suora lainaus blogista yhtä korjattua yhdyssanavirhettä lukuunottamatta. Olin yksi palautteen kirjoittaneista. Selvennän tässä nyt Anttilalle ja kaikille muillekin, mistä se työikäisten omaishoitajien kenkä puristaa.

Me työikäiset omaishoitajat emme ole vielä maksaneet eläkkeitämme. Kaikilla meistä ei välttämättä ole muita tuloja omaishoidon tuen lisäksi. On aika eri juttu, jos esim. 390 €:n tuki tulee säännöllisesti maksettavan eläkkeen päälle, kuin jos se on se ainoa tuki. Omaishoito säästää valtion ja kuntien kassoista kansantalouden kannalta merkittäviä summia – olisi aika, että tämä näkyisi myös palkkioissa!

Perustulokokeilussa 1 500:lle suomalaiselle maksetaan vastikkeetta 560 €/ kk verottomana, mutta me vammaisia ja sairaita lapsiamme kotona hoitavat äidit ja isät saamme kynsin hampain perustella, miksi olisimme ansainneet bruttona esim. tuon 390 €. Itse perustulokokeilua en lähde tässä puolustamaan tai vastustamaan, mutta vertaus on osuva.

Omaishoidon tuessa on paljon lähes absurdilta tuntuvia yksityiskohtia: jos hoidettava joutuu sairaalaan tai hoitaja vaikka katkaisee jalkansa, pistetään tuki tauolle. Onko niin, että hoitajankaan ei tarvitse syödä silloin, kun hoidettava on sairaalassa?

Omaishoidon vapaissa maksettavaksi tulee omavastuu. Joka kerta, kun pidän 6 tunnin vapaan, joka siis vastaa laissa säädettyä vuorokauden vapaata, maksan reilun 11 €:n omavastuun lomasta. Aiemmissa työpaikoissani sain lomarahaa, mutta nyt saankin maksaa siitä, että pidän lomaa. Erikoista kerrassaan.

Monelle omaishoidon tuki on myös mahdollisuus tehdä osa-aikaista työtä ja ottaa tarvittaessa palkattomia työpäiviä hoidettavan tilanteen sitä vaatiessa. Jos herää joka yö monta kertaa hoitamaan lastaan, hoitaa terapiat ja lääkitykset ja kantaa sydämessään jatkuvaa huolta, ei välttämättä jaksa eikä pysty tekemään täyttä työviikkoa. Ja kuten sanottu, joillakin tilanne on myös se, että muun työn tekeminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Molemmissa tapauksissa omaishoidon tuen ehdottomasti tärkein osuus on siis taloudellisen toimeentulon turvaaminen – minkään muun tukitoimen en näe tuovan leipää pöytään. Iäkkäillä omaishoitajilla raha voi monesti olla tosissijainen asia, koska eläke maksetaan tuista huolimatta ja itse hoidettavakin pystyy omalla eläkkeellään maksamaan perheen elämisen kuluja.

Omaishoitajuus on monelle se päätyö, josta saa pääasiallisen toimeentulon. Kuka hakisi töihin, jos työpaikkailmoitus näyttäisi tältä?

”Palvelukseen halutaan omaishoitaja. Työaika on keskimäärin 672 h / kk. Palkka on 0,59 €/h bruttona. Lomaa on 18 h/kk, josta maksetaan omavastuu työnantajalle. Työsopimus tehdään toistaiseksi voimassaolevana, mutta se voidaan laittaa tauolle, jos hoidettava joutuu esim. sairaalaan. Työtehtäviin kuuluu mm. hoidettavan ympärivuorokautinen avustaminen sekä apuvälineistä ja lääkityksestä huolehtiminen. Sairausloma-ajaksi ei ole mahdollista saada sijaista, mutta sairaustapauksissa palkan maksaminen katkaistaan, jos sairaus kestää vähänkin pidempään. Työsuhde-etuna oli toissa vuonna harjoittelijoiden tekemä kasvohoito puoleen hintaan”

Kuva: Piia Ikonen. Kiitos Pialle, että saimme julkaista kuvan Leijonaemojen blogissa.

3 kommenttia

Kategoria(t): Pia

Flamingo Spa

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Tyttäreni täyttää yhdeksän ja yksi hänen synttärilahjatoiveistaan olisi, että pääsisi ystävänsä kanssa viettämään lomapäivää Flamingo Spa:han. Ensin kylpylään, sitten syömään.

Toive on mielestäni kiva, kohtuuhintainen ja mikä parasta: se on myös ns. aineeton lahja. Ongelma on kuitenkin siinä, että toivetta ei voida toteuttaa. Flamingo on tiedotteessaan kertonut, että:

”Liikuntarajoitteisen henkilön osalta on huomioitava myös, että hygieniasyistä ei oman pyörätuolin – kuten ei myöskään lastenrattaiden tai rollaattoreiden – tuominen tiloihimme ole mahdollista. Lainattavissa on kaksi pyörätuolia vesipuistokäyttöön, joita ei valitettavasti voi ennakkoon varata. Ne luovutetaan käyttöön saapumisjärjestyksessä vastaanotostamme.”

Tyttäreni on vaikeasti lihassairas ja myös melko pienikokoinen. Nämä lainattavissa olevat pyörätuolit ovat niin suuria, että hän humpsahtaa niistä alas välittömästi. Turvallisuussyistä en myöskään halua enkä uskalla häntä kantaa joka paikkaan. Hän käy uimaterapiassa, ja kaupungin uimahalleissa on ihan ok, että hän tulee uimaan omalla SISÄkäyttöön tarkoitetulla pyörätuolilla, jonka renkaat vielä huuhdellaan ennen allasalueelle menoa. Sama ei onnistu Flamingossa.

Eivätkä Flamingon rajoitteet tähän lopu. Uusimmassa tiedotteessaan he kertovat, että heillä on ETU, joka tarkoittaa sitä, että mm. eläkeläiset ja työttömät sekä ”Vammaisavustajat” pääsevät uimaan maksutta keskellä arkipäivää. Minun on kovin vaikea ymmärtää, että vaikeasti liikuntavammaisen tyttäreni liikkumisen mahdollistava tekijä on mikään etu – se on välttämättömyys, ei etu. Yleensä avustajalla on vapaa pääsy lähes kaikkialle, olipa kyseessä Linnanmäki, kaupungin uimahalli tai VR. Yksityistä toimijaa, kuten Flamingoa, tämä ei tietenkään velvoita, mutta asenteesta maksut kertovat sitäkin enemmän.

Asiaa Flamingosta tiedusteltuamme saimme tällaisen lisäselvityksen asiaan:
”Vuosien varrella olemme huomanneet, että monesti kaikkein kiireisimpään aikaan tultaessa Vesipuisto- tai Kylpyläkokemus ei henkilökohtaista avustajaa tarvitsevalle ole välttämättä ollut kaikelta osin miellyttävä”.

En tiedä, kenelle on miellyttävää olla alasti 100 muun ihmisen kanssa pienessä, kosteassa tilassa? Millä oikeudella Flamingo tekee tällaisia päätöksiä liikuntavammaisten puolesta? Mielestäni tämä kuulostaa kyllä paljon enemmän siltä, että vammaiset halutaan pitää pois Flamginosta kiireiseen aikaan? Eihän vammaiset tai heidän vanhempansa töissäkäyviä, muuten tavallisia ihmisiä voi olla, eihän?

Jäin miettimään, miten kerron tyttärelleni ja hänen kavereilleen, että heidän on mietittävä uusi suunnitelma. En tiedä, miten kerron hänelle, että vammaisuus on vielä yrityksiä pyörittävien, ”tavallisten” aikuisten ihmisten silmissä niin pelottava asia, että tällaisia rajoitteita tehdään. Ehkä en kerro, ehkä mieluummin otan itselleni taakaksi sen, että olen ”tyhmä äiti” kun en päästä lastani vesipuistoon. Tyhmä äiti kun on ehkä kuitenkin paremmin ymmärrettävissä kuin se, että ei vammansa takia kelpaisi muiden joukkoon.

Leijonaemot ry:n viesti: Leijonaemot ry on huolissaan siitä, että vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten tasa-arvo ja oikeus tavalliseen elämään eivät toteudu, jos heillä ei ole mahdollisuutta käyttää tarvitsemiaan apuvälineitä eikä avustajaa.

 

7 kommenttia

Kategoria(t): Leijonaemot ry, Pia

Tennistä ja vertaistukea

Kirjoittaja Pia Lemmetty

Erityislapsen vanhempi joutuu miettimään ja murehtimaan elämässään uskomattoman paljon eri asioita. Ensinnäkin, on kaikki käytännön asiat: hakemukset, anomukset, lausunnot, terapiat, kouluasiat – lista on loputon. Ja toinen, se raskaampi taakka, on miettiä elämää, miettiä miten oma lapsi tulee pärjäämään, miten itse jaksaa, miksi kaikki meni niin eri tavalla, kuin ehkä alunperin oli toivonut tai suunnitellut.

Kun pää kuormittuu, olisi tärkeää saada vastapainoksi jotain aivan muuta. Liikunnan merkityksestä puhutaan paljon. Säännöllinen liikkuminen tukee fyysistä terveyttä, mutta auttaa myös jaksamaan erilaisten haasteiden kanssa painimisessa.

Liikkua voi monella tavalla ja olisi tärkeää, että jokainen löytäisi sen oman, itselle sopivan tavan. Yksi erinomainen liikuntamuoto sekä kehon että mielen hyvinvointiin on tennis. Se on laji, jossa yhdistyy fyysinen treenaaminen ja uuden oppiminen upealla tavalla. Vaikka kyse on yksilölajista, tapahtuu harjoittelu usein ryhmissä ja on siis myös sosiaalista kanssakäymistä.

Leijonaemoille tarjoutui mahdollisuus tutustua tennikseen helmikuussa, kun järjestimme yhteistyössä TennisHedmanin kanssa Voimauttava Vertaistuki -päivän Talin Tenniskeskuksessa. Päivä sai niin innostuneen vastaanoton ja hyvät palautteet, että yhteistyö jatkui myös Leijonaemojen tenniskurssin muodossa. Kahdeksan kerran peruskurssi on nyt puolivälissä, ja mukana olevat kuusi Leijonaemoa ovat innoissaan uudesta harrastuksestaan.

“Tenniksessä koukutti heti ensimmäisellä kerralla se, että siinä pitää unohtaa kaikki muu ja keskittyä koko ajan siihen mitä on tekemässä. Ei voi miettiä tulevaa kauppareissua tai muita tekemättömiä hommia. Saa ajatukset kerrankin kunnolla pois arjen hulabaloosta” kommentoi eräs kurssilainen.

tennis

Tavoitteekseen Leijonaemojen tennisryhmä on asettanut peruslyöntien oppimisen ja sen, että oppisi pelaamaan niin hyvin, että voisi käydä myös porukalla pallottelemassa.  Yksi ryhmäläisistä kertoo kokemuksistaan: “Vaikka muuten en kovin teknisistä lajeista piittaa, tenniksessä kiehtoo sen monipuolisuus. Olen sitä lätkinyt silloin tällöin, mutta halusin oppia tarkemmin. Nyt tuli mahdollisuus siihen!”

Valmentaja saa koko ryhmältä hehkutusta: “Hän on hyvä tsemppari ja ottaa hienosti huomioon kaikkien pelaajien tason. Hän antaa aina kivasti palautetta onnistumisista!

Leijonaemojen tennisryhmä kokoontuu lauantaisin Talin Tenniskeskuksessa. Sen verran hyvä fiilis ja innostus on vallannut koko porukan, että jatkokurssia syksylle suunnitellaan jo.  Vertaistuki voi olla monenlaista : tenniskentällä erityislasten vanhempien kanssa ei ehkä niin puhuta lapsista, vaan tehdään asioita yhdessä ja pidetään hauskaa – se on voimaannuttavaa ja tuo hyvän mielen!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Pia

Resurssipula uhkaa lastemme hyvinvointia

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Joskus, kauan sitten, ajattelin että kun ihminen sairastuu, mennään lääkäriin, saadaan hoitoa ja parannutaan. Tyttäreni vaikea, perinnöllinen ja parantumaton sairaus sai minut näkemään tämän asian toisin. On paljon sairauksia, joita ei lääketiede voi parantaa.

Hyväksyin tosiasian, että tytärtäni ei voi parantaa. Opin kuitenkin luottamaan siihen, että hän saa parasta mahdollista hoitoa. Hänet tutkii niin lastenneurologiaan erikoistunut lääkäri, fysioterapeutti kuin myös psykologi tarpeen mukaan. Puolivuosittain mitataan hengitys, tutkitaan lihasten tilanne ja pidetään huoli, että apuvälineet ovat kunnossa. Ensimmäisten vuosien sairaalakäyntien yhteydessä sain myös käsityksen, että lastani hoidetaan uusimpien hoitosuositusten mukaan ja kansainvälisiä tutkimustuloksia hyödynnetään hoidon suunnittelussa.

Olen seurannut sote-keskustelua ja Suomen taloustilannetta huolissani. Olen myös ajatellut, että säästöjä on helppo hyväksyä ja kituuttamista sietää niin kauan, kunnes leikkaukset osuu omalle kohdalle. Olen valmis luopumaan monesta, mutta kun kyse on lapseni terveydenhoidosta ja sitä kautta hänen elämänsä laadusta sekä tulevaisuudsta, loppuu ymmärrykseni resurssien pihistelyyn.

Nyt tilanne on sellainen, että olen huolestunut – paitsi omasta lapsestani, myös niistä tuhansista muista pitkäaikaissairaista ja vammaisista suomalaislapsista, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja apuvälineitä voidakseen hyvin. Tilanne ei ole syntynyt yhdessä yössä, mutta se on muuttunut vuosien varrella jatkuvasti huonompaan suuntaan.

Osasto, jolla lastani hoidetaan, on niin kuormittunut, että puolivuosikontrolleista on osin luovuttu ja vastuuta siirretään yhä enemmän vanhemmille. Jos tulee ongelma, se pyritään hoitamaan. Mielestäni järkevään terveydenhuoltoon kuuluu ongelmien ehkäisy ja varhainen puuttuminen – erityisesti silloin, kun kyseessä on sairas lapsi ja erityisesti silloin, kun sairauden tiedetään olevan etenevä. Kerran vuodessa on todella harvoin alakouluikäisen lapsen terveydestä puhuttaessa.

Viimeisten vuosien aikana tyttäreni on joka kerta tutkinut eri lääkäri. Tyttäreni on ollut monelle heistä ensimmäinen kosketus lihastautipotilaaseen. Kun joka kerta lähdetään alusta, on hyvin vaikeaa vertailla tilanteen kehittymistä. Toki asiat kirjataan ylös ja toimintaa valvoo ylilääkäri, joka varmasti on kuormittunut työtaakkansa kanssa. Kun potilaita on liikaa ja lääkäreitä on liian vähän, ei kenellekään varmasti jää aikaa pohtia, voisiko jotain asioita kehittää tai tehdä paremmin, ehkä uudella tavalla.

Vuosien varrella on sattunut useampikin sellainen tilanne, jossa merkittävä lapsen terveyteen tai koulunkäyntiin liittyvä asia olisi jäänyt hoitamatta ilman vanhempien aktiivisuutta. Ihmiset, jotka tekevät sairaalassa töitä, ovat hyväsydämisiä ammattilaisia, mutta heidän mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin ja aikatauluihin ovat melko rajalliset. Kun vastuuta lapsen hyvinvoinnista siirretään sairaaloiden osastoilta vanhemmille, kasvaa myös riski eriarvoistumiseen. Perheiden kapasiteetti kohdata ja huomata asioita vaihtelee suuresti.

Helsingin alueella toimii apuvälinekeskus, joka nimensä mukaisesti hoitaa apuvälineet kuten pyörätuolit, pyörät, nostimet ja muut tarvittavat asiat. Alkuaikoina keskus sijaitsi sairaalan yhteydessä ja apuvälineasioita voitiin hoitaa helposti muiden käyntien yhteydessä. Nyt keskus on siirtynyt muualle ja siellä vastataan puhelimeen päivystysaikana. Jonot ovat pitkät, ja automaatti tiputtaa jonottajan linjoilta puolen tunnin odottamisen jälkeen. Palvelua saa virka-aikana. Liikuntavammaiselle pyörätuoli on jalat. Jos kumi menee puhki tai moottori kärähtää perjantai-iltapäivällä, tarkoittaa se, että vammainen ei liiku koko viikonloppuna. Kuinka moni keskuksen aukiolosta päättävä henkilö voisi kuvitella viettävänsä koko viikonlopun sängyssään ihan vaan sen takia, että ei pääse siitä liikkumaan?

Lasten hyvinvointi pitäisi olla yhteiskunnan prioriteeteistä tärkein. Lasten ja nuorten sairaalassa hoidetaan tänäkin päivänä niitä ihmisiä, jotka ovat tulevaisuuden veronmaksajia ja tulevaisuuden päättäjiä, vastuunkantajia. Kun heidän hyvinvointi rakennetaan sille perustalle, että hoidetaan vain välttämätön ja sammutetaan isoimmat tulipalot, ei varmasti tarvitse odottaa ihmeitä tulevaisuudessakaan. Säästäminen vammaisista ja sairaista lapsista on mielestäni häpeällistä ja sen on loputtava välittömästi.

Pia Lemmetty
Kolmen lapsen äiti, omaishoitaja, yrittäjä ja Leijonaemot ry:n puheenjohtaja

1 kommentti

Kategoria(t): Pia

Kaikki omaishoitajat eivät ole eläkeläisiä!

Kirjoittaja: Pia Lemmetty

Kelan johtava tutkija Anna-Liisa Salminen kirjoittaa Kelan blogissa omaishoidosta seuraavasti: ” Onko rahallinen palkkio sittenkään omaishoidon tuen ydinasia vai pitäisikö omaishoidon tukea arvioida ensisijaisesti erilaisten tukitoimien kuten vapaa-ajan ja terveyden ylläpitämisen mahdollistajana?”

Mielestäni on huolestuttavaa, että Salmisen asemassa oleva henkilö tekee näin rankkoja yleistyksiä, erityisesti nyt, kun talous on tiukalla ja hallitusneuvottelut ovat täydessä vauhdissa. On aivan päivänselvää, että omaishoitajien jaksaminen on keskeinen asia ja vapaa-aika on jokaiselle ihmiselle tärkeää, mutta taloudellisen tuen merkityksen kyseenalaistaminen on silti käsittämätöntä.

Ensinnäkin, meitä omaishoitajia on kaikissa ikäluokissa. Omaishoitajat hoitavat paitsi puolisoitaan, myös vanhempiaan ja lapsiaan. On eri asia, saako omaishoidon tuen jo ansaitun eläkkeen päälle, vai korvaako omaishoidon tuen palkkio kokonaan tai osittain normaalista työstä saatavan korvauksen, eli palkan.

Jos työikäinen omaishoitaja joutuu jättämään työnsä, on omaishoidon tuki ainoa hänen tulonlähteensä. Minusta tuli omaishoitaja 35-vuotiaana, jolloin suuri osa eläkkeistäni oli vielä maksamatta ja työurani oli hyvässä nousussa. Saan omaishoidon tukea hieman reilu 500 €/kk. Jos olisin itse sairas tai työtön, tai jos vaikka heittäytyisin rappiolle ja ryhtyisin elämään muilla yhteiskunnan tuilla, saisin varmasti paremman toimeentulon. Eikä tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että 500 €:n ”palkalla” kerrytettävä eläke ei päätä huimaa.

Perheessämme on kolme lasta, joiden elatuksesta olen puoliksi vastuussa. En tietenkään voi jäädä pelkän omaishoidon tuen varaan, vaan olen ryhtynyt yrittäjäksi, jolloin voin säädellä työaikojani ja pystyn jollain tavalla selviytymään sekä omaishoidon haasteista että riittävän toimeentulon saamisesta.

Salminen peräänkuuluttaa virkistystä ja puhuu lomista jaksamisen tukena. Saan lomaa omaishoidosta 3 x 6 tuntia kuukaudessa. Jokaisesta lomastani maksan lisäksi reilun kymmenen euron omavastuun. Ihan mielenkiinnosta, kuinka paljon Kelan asiantuntijat maksavat siitä, että saavat pitää lakisääteiset vuosilomansa? Entä olisiko ok, että viisi viikkoa kovalla työllä ansaittua lomaa supistettaisiin 1,5 viikkoon koska resurssipula niin sanelee?

Kun telon jalkani, en saa sairausloman korvausta vaan tuki katkaistaan, koska en voi toimia omaishoitajana. Kun hoidettavani joutuu sairaalaan, katkaistaan tuki koska en hoida häntä kyseisten viikkojen aikana. Ei kai kotini, oma nälkäni tai perheen kiinteät kulut katoa minnekään?

On aivan totta, että hoitajien kuormituksesta pitäisi huolehtia ja olla huolissaan. Uskoisinkin, että alkuperäisessä blogissa on hyvä ajatus ja monelle ikääntyneelle omaishoitajalle vapaa-aika ja virkistäytymismahdollisuudet ovat rahaa tärkeämpiä, mutta kuten jo Maslow’n tarvehierarkia osoittaa, on ihmisen perustarpeet hoidettava ennen, kuin voidaan miettiä muita hyvinvointiin liittyviä asioita. Meillä työikäisillä omaishoitajilla nämä perustarpeet liittyvät perheidemme elättämiseen ja perustoimeentuloon. Vaihtoehtoisesti yhteiskunta voisi tukea myös vaihtoehtoisia työnteon malleja, joita ovat mm. osa-aikatyö, etätyö ja erilaiset työelämän joustot. Leijonaemot ry:n toiminnassa olen tavannut lukuisia vanhempia, jotka haluaisivat tehdä töitä, jos se olisi jollain järkevällä tavalla mahdollista.

Omaishoidosta puhuttaessa yhä edelleen mielletään omaishoitotilanteet ikääntyvien ihmisten yksinoikeudeksi. Kuitenkin tilastotietojen valossa vain 67 % omaishoidettavista ovat eläkeiän ylittäneitä ja peräti joka seitsemäs omaishoidettava on alaikäinen. Omaishoitoa kehitettäessä on tärkeää muistaa, että omaishoitajat ovat suuri ryhmä ihmisiä, jotka säästävät yhteiskunnalta miljoonia euroja – mutta tämä ryhmä on hyvin heterogeeninen ja pitää sisällään erilaisia tarpeita ja tarinoita.

Äidinrakkaus

3 kommenttia

Kategoria(t): Pia

Leijonaemot ry:n puheenjohtaja Pia Lemmetyn juhlapuhe Malmitalolla 15.5.

15.5.2015, Helsinki

Rakkaat Leijonaemot, arvoisat yhdistyksen perustajajäsenet,

kuten jo yhdistyksen nimi kuvaa, on Leijonaemot ry vahvojen ihmisten ja suurten tunteiden yhdistys.

Leijonaemot ry on poikkeuksellinen yhdistys. Edustamme asioita, joiden kanssa harva toivoisi joutuvansa tekemisiin ja toisaalta me kaikki olemme Leijonaemoja myös ilman, että kuuluisimme yhdistykseen.

Leijonaemot ry on kasvanut valtavasti kymmenessä vuodessa. Olemme saavuttaneet paljon hyvää ja meidät tunnetaan valtakunnallisesti yhdistyksenä, joka vaikuttaa ja yhdistyksenä, joka saa aikaan. Olemme saaneet paljon kiitosta toiminnastamme monelta taholta.

Toimintamme ei olisi mahdollista ilman upeita vapaaehtoisia. Mielestäni yhdistyksessä toteutuu kauneimmalla mahdollisella tavalla ajatus ja sanonta, että kun joskus apua saa, sitä tajuaa myös antaa: vaikeita asioita kokeneet haluavat auttaa muita heti, kun siihen on jaksamista. Toisaalta, jaksamista lisää myös mahdollisuus auttaa muita. Haluankin kiittää joka ikistä vapaaehtoista, joka on panoksellaan tehnyt yhdistyksen toiminnan mahdolliseksi.

Vapaaehtoisten työtä koordinoi ja johtaa sekä yhdistyksen toimintaan liittyviä asioita hoitavat neljä työntekijäämme, joille haluan myös lausua kiitokset tämän puheen myötä. Ilman kiinteää toimipistettä tehtävä työ ja erityislapsiperheen arjen ja työn yhdistäminen ei aina ole mutkatonta.

Leijonaemojen toiminta on valtakunnallista, monipuolista ja kuitenkin myös yksilöllistä. Leijonapartio auttaa vaikeissa tilanteissa olevia. Kun yhdistys perustettiin kymmenen vuotta sitten, jätettiin säänöistä tarkoituksella pois yhteiskunnallinen vaikuttaminen: kuitenkin nyt kymmenvuotispäivän kynnyksellä sääntöjä tarkistettiin ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen otettiin mukaan. Olemme saanet niin paljon isoja yhteiskunnallisia asioita aikaan, että sitä ei enää voinut sivuuttaa. On myös todettava, että jos yhteiskunta hoitaisi hommansa paremmin, voisimme me keskittyä toimintamme ytimeen eli vertaistukeen. Kuitenkin maassamme on epäkohtia paljon aina omaishoidon tukiasioista perheen tukemiseen akuutin kriisin keskellä.

Olen hyvin ylpeä saadessani toimia tämän yhdistyksen puheenjohtajana. Uskon, että Leijonaemot ry:n kasvu jatkuu yhä, sillä tarvetta toiminnalle on. Toivon, että myös rahoittajamme näkee kaiken sen potentiaalin , mikä Leijonaemoihin on kätkettynä: ilman riittäviä resursseja emme pääse toteuttamaan kaikkea sitä hyvää, joihin Leijonaemoilla olisi kapasiteettia ja mahdollisuuksia.

Haluan toivottaa kaikille upeaa juhlapäivää ja kiitän teitä kaikkia siitä, että olette täällä. Muistakaa aina pitää huolta myös itsestänne ja rakastakaa itseänne. Antakaa itsellenne lupa olla Leijonaemo sen kaikessa merkityksessä.

Kiitos.

Ystävällisin terveisin

Pia Lemmetty

Hallituksen puheenjohtaja, Leijonaemot ry

IMG_9323

Jätä kommentti

Kategoria(t): Leijonaemot ry, Pia